Keskiviikkona agia, eilen jälkeä ja tänään tokoa... Ei me hyydytä helteeseen!

Agissa olin kovilla, sillä Sannan harjoitus oli tarkkaa ajoittamista, työntämistä ja vetämistä vuoron perään. Mulla oli jotekin puolivauhti päällä, olin ihan tööööt helteestä. En meinannut oppia edes rataa. Ekan pätkän sekoilun ainoa valopilkku oli se, että kolmen esteen suoran jälkeen oleva putki ei imaissut Carusoa. Lähdin ensin kahden esteen takaa ja sitten melkein yhtä aikaa.

Vein välillä Cosmoa, kun Sartzun polviparat ovat aina vain niin kovin kipeät. Cosmo ei ensin halunnut tulla, kun olin polvella hieman pomppivaa poikakoiraa ojentanut, mutta namut saivat mielen muuttumaan. Cosmokin on kuuliainen, ja opin sen kanssa tahkotessani viimein radankin. Toinen kerta Caruson kanssa, jo itselleni sisuuntuneena, meni aivan täydellisesti nappiin! Olin niin onnellinen, tuuletin kuin MM-voittaja :) Sanna huusi vain että, no miltäs nyt tuntuu???? Caruso on kuulemma tässä Sannan aikana kehittynyt huimasti, varsinkin kuuntelemaan ja tekemään minun kanssani töitä. Hyvä niin!

Agin jälkeen oli kesäteatterisyömingit, menin toki kun kerran ruokaa tarjottiin. Olin todella nestehukassa kaahatessani suoraan treeneistä suihkun kautta Angelaan. Join heti puoli litraa vissyä ja kolme lasillista vettä. Yhteensä join ainakin 1,5L puolessatoista tunnissa.

Jälkitreenit ovat säiden vuoksi olleet meidän osalta tauolla. Mutta eihän tuollainen metsässä hissuttelu toisaalta ole mitään  kahden koiran kanssa kentällä juoksenteluun verrattuna... Tein jäljen kokeilumielessä myös Göstalle. Sen kanssa ei olla kuin esinettä metsästä etsitty, mutta kyllä normaalikoiran pitäisi ainakin hieman osata jäljestää ihan tuosta vain. Käytin Frolicia pitkin hampain, mutta kun nakkiin ja lihapullaan tarttuu niin kamalasti muurahaisia... Carssulla sekä Göstalla oli nami joka toisella askeleella, ja metsäkoneen uralla jokaisella askeleella.

Caruso meni ensin, näin viiden viikon tauon jälkeen. Alku oli taas levotonta, mutta sitten lähti kone käyntiin. Ja KAIKKI makupalat jäivät jäljelle. Ensimmäistä kertaa C oikein veti hihnaa ja sain jarrutella. Edelleenkin uskon, että jäljellä C on eri moodissa kuin kiihkeässä agissa, kun lelu ei kelpaa palkinnoksi. Tyytyväisenä töpsökkäänsä heilutteli kun kehuin ja silitin. Kuulemma haastetta lisää ensi kerralla, ja kapuloita mukaan jäljelle. Kieltämättä Caruso oli sen oloinen, että mitä? Jokos tää loppui? Tein varmuuden vuoksi sellaisen samanlaisen kuin viimeksi, kun oli taukoa välissä.

Kun kerta kaikki namit jäivät syömättä, kaivoin jälkikoira Kettusen naftaliinista. Se pääsi napsimaan namuset kitaansa. Huomasi kyllä kokeneemmaksi jälkikoiraksi, kun ei kertaakaan edes kääntynyt ympäri saati yrittänyt takajäljelle. Kouluttajamme ihmetteli (kun olin vaihtanut salaa koiraa ja heiluin silti samassa kohdassa metsää) että olenko tehnyt jäljet näin lähekkäin... teki mieleni sanoa, etten nyt sentään idiootti ole!

Gösta oli aivan kierroksilla vaikkei mistään voinut tietää MITÄ oli menossa tekemään. Göstan alku oli myös vähän levoton, mutta ihailtavan tarkasti napsi joka ikisen namin. Metsäkoneen uralla oli aaltoilua, mutta sitten siltäkin namit jäivät ja se meni äärettömän tarkasti loppuun asti. Ja siellä oli odottamassa PALLO!!!!! Minulla on kuulemma kaksi jälkikoiraa kasvamassa :) Ja yksihän niitä oli jo ennestään <3

Tänään piirinmestaruusjoukkueen tehotreenit Göstalla. Eiköhän sen jälkeen ole harrastettu riiittävästi tälle viikolle?