Ihme tyyppi tuo hädin tuskin viisikiloinen otus! Ei ole enää päiväkausiin tullut kuin ehkä yksi pisi sisään, ja sekin aina Aamu- tai Iltariehun pahimpaan aikaan. Silloin kun ei aina oikein kerkiä... Aamulla kaivan ihanan lämpöisen ja unisen otuksen kuuden aikaan pihalle. Hän on siinä sylissä ihan unimykkyrässä ja odottelee ulospääsyä. Nyt voisi jo pitää hädän merkkinä portugeeseiltakin tuttua naukuhaukotusta. Se kun kuuluu, tietää hänellä olevan asiaa ulkohuoneeseen. Onkohan tämä ihan tyypillinen ääni perroillekin, vai onko isojen poikien ääniskaalasta otettu oppia?

Siivouspäivänä on tämän huushollin koirilla tyly kohtalo: ulos tai kylppäriin! Koska syysmyrsky veteli vielä viimeisiään ennen kuin luovutti auringolle taas vuoron, päätyivät pojat tällä kertaa kylppäriin. Jätin piccu-Cn ensin valloilleen ja rupesin imuroimaan. Kohta etisiskelin ihmeissäni pentua, ja löysin hänet kylppäristä ! Siellä hän nukkui kerällä muiden tapaan, mitä nyt kuvaamisen ajaksi hieman päätään nosti. Mikäs siinä, ovi kiinni ja sinipiika esiin. Sen kanssa TUSKIN olisinkaan saanut ilman avustajakoiraa touhuta, kun se niin kiihottavan ihanasti edestakaisin viuhuu. Sehän on yksinkertaisesti pakko tappaa!!!!

Täällä olisi siis Tarulle papereita. Tuletko hakemaan??

Meillähän on lelutkin Jaanan tuomaa swedupelle-luuta lukuun ottamatta sävy sävyyn koiran kanssa...