Maanantaina Leena-Kaisa (alias Lennu) tuli tyttärineen kyläilemään. Tarkoituksenamme oli ulkoilla lasten ja koirien voimin, mutta kuinkas kävikään! Taivaalta satoi nyrkin kokoista räntää ja vaakatihkua vuoron perään. Tuollaisella koiranilmalla ei edes vesikoiraa hotsita ulkoilla. Päädyimme sitten leikkimään sisätiloissa, ja hyvin koiranlelut kelpasivat ihmisten leikkeihinkin. Se on vain mielikuvituksesta kiinni.

Kolmikuukautinen Lotta nukkui päiväunia koko vierailun ajan ulkona vaunuissa, nenänpää juuri ja juuri pipon reunan alta pilkottaen. Kaksivuotiasta Ronjaa haukkuvat karvapörrökoirat ensin jännittivät kovasti, vaikka kaikki olivatkin (hetken aikaa) portin takana. Selvisi sitten, että Caruso mahtuu EDELLEEN portin pienojen välistä, liekä syynä vähnentynyt karvoitus?

Ronja katseli (kieltämättä melko siivotonta ja roskakasan näköistä) lelukasaamme hetkisen, kysyi kohteliaasti saako niillä leikkiä, ja tunnisti ihastuneena sammakon. Se on sama Kermit-sammakko, jolla Caruson kanssa viihdytimme Kouvolan asemalla kävijöitä. Caruso sai shokkihoitoa äänten kuunteluunsa. Liukuportaat, kaikuvat äänet, kiljuvat teinit, perässä vedettävät laukut, automaattiovet, lipunostoautomaatti jne. jne. Aluksi mentiin niin reippaasti, mutta liukuportaiden kaikuva vikinä ja kolina huolestuttuvat kovin. PIIP PIIP ja jumi päälle. Vajaat puoli tuntia menininkiä tarkkailtiin kävellen ja penkin luona istuskellen. Sitten kelpasi Kermitilläkin leikkiä. Leikittiin ensin omassa nurkassamme, ja lopuksi potkiskelin Kermitiä pitkin lattiaa Caruson rynnätessä perään. Jatkamme asemaharjoituksia vielä muutaman kerran.

Ihan selvästi tuo raaka ja kylmä ilmakin järkyttää kaljua pentukoiraa. Jumitus on välillä huipussaan ja kun uusi loimikin tuntuu olevan niin kamala... Huokaus, mitenkähän näistä yhä kylmenevistä ilmoista oikein selvitään? Tee nyt toiselle positiivisia kokemuksia kun se tärisee umpijäässä olemattomassa turkissaan? Ei sentään aina ihan noin huonosti ulkoilu suju, riippuu vähän mielialasta. Kaksijakoinen otus: kun on vauhti päällä, ei mikään tunnu missään. Ei ehdi edes kuunnella läpsyviä lipputankoja tahi autoja, kun vaan painetaan eteenpäin kamalaa vauhtia ja riepotellaan emännän kanssa leluja. Ehken teemme niin, että pääosin leikitään (siis ihmiset) Caruson kanssa vain ulkona. Eipä ehdi tulla kylmä, ja ulkona on aina kivaa odotettavissa.

Ronja hyväksyi pikkukoiran leikkiseurakseen, ja kuin tilauksesta Caruso näytti taas parhaat (lue rauhallisimmat) puolensa juuri vierailun aikana. Miten se aina osaakin olla niin fiksusti kun on vieraita, ja heti oven sulkeuduttua palata takaisin pikkupaholaiseksi??

Ronja ja Lennu heittelivät Anniina-kummilta saatua palloa

Sitten Ronja ihmetteli, miten kenelläkään voi olla näin suuri jalka? Leluna on siis myös pojallinen.

Tyttömäiseen tapaan koiranlelusta voi mainioisti tehdä myös rannekorun. Hieman isohko, mutta kuitenkin.

Olipa mukava nähdä pitkästä aikaa! Ronja tottui vähän koiriin ja koirat taas lapsiin. Niin se yhteiselo sujuu ja kaikilla on ihan kivaa.