On se jännä otus: yhtenä päivänä ( ja usein monta päivää peräkkäinkin) sujuu kaikki (lenkkeily, ohittamiset, autoilu, häkissä olo treeneissä) vallan mainiosti. Ja sitten toisena päivänä  ei oikein mikään ilman turhaa rätinää ja/tai piippailua, kiskomista ja pyrkimistä. Mikä ihme sen ratkaisee kummin päin kaikki menee?

Yleisiä huomoita:

- jos lenkki alkaa rauhallisesti (kotipihalla ei tarvitse kommentoida, kiskoa tai häseltää), sujuu jopa räyhäävien ohittaminen hyvin, ehken muutama narina tai puhaus kuuluu

- pyrinkin lähtemään lenkille tyynessä tilassa, eli en "hetisuoraan" töistä esmes.

- jos Caruso lähtee jo hihna tiukalla, ei oikein ole mitään tehtävissä. Silloin ärsyttää kaikki, kaikkeen halutaan puuttua ja kommentoida. Tässä kohtaa on viisainta välttää muita koiria, ettei huono käytös vahvistuisi

- jos C saa vetää ( ja kolmen hihnan sumplatessa kanssa näin väistämättä käy), se lisää boostia muihin tuhmuuksiin

- kun C ravaa rennosti, mielentila on hyvä. Tähän kuuluu myös se, että se välillä katsoo minua sivusta koko päätä kääntäen, ja siitä kehun rauhallisesti

- kun se peitsaa korvat alhaalla ja vain pälyilee minua silmiin kunnolla katsomatta, noottia odottaen, ollaan jo taas huonossa mielentilassa

- kun mennään lenkki, jossa ollaan heti alkuun 40 minuuttia irti ja sen jälkeen mennään pyörätielle, kotipihan hyvä tai paha alku on muuttunut lähes aina hyväksi

Hmmmmmmmmmmmmm...................

Käytännön esimerkki kävi tänään viimeksi. Harjoiteltiin kotona nokkaisua targetilla. Taru ylipuhui naksuttelemaan, ja sitä nyt sitten ajattelin kokeilla. Kaikille pennuille on kuulemma jo kenneltalossa naksuteltu, että pitäis olla tuttu juttu. Naksuttelin puolikkaan, hyvin pieniksi pilkotun nakin ihan vaan naksu = nami. Ensialkuun naksutin piti mun mielestä kamalan kovaa ääntä, mutta hahaa, tässä pentupaketin mukana tulleessa hyber-suber-mallissa oli ÄÄNENSÄÄTÖ, onko taas mokomaa kuultu! Laitoin hiljaisimmalle mahdolliselle. Sitten nami targetille, jotta siihen kuononsa lykkää ja NAKS! Pää pomppasi aina salamana ylös, nami jäi ottamatta. Muutaman kerran jälkeen jätin naksuttimen pois, en mä tätä osaa. Tehtiin ihan perinteisesti, jotta C seisoo tai makaa targetin lähellä ja aina kun tökkää kuonolla, saa kehun ja namin. Muutaman kerran jälkeen vapautus ja leikki. Kävi hyvästä luopumisharjoituksesta, kun ei välillä uskonut millään, ettei niitä minun käsistäni millään tempulla saa!

Tästä suoraan lähdettiin lenkille ja heti tuli vastaan hulluna räyhäävä terrieri, johon C olisi mielellään yhtynyt. Tämä nyt oli vielä "ymmärrettävää" jos siitä kiihtyy, mutta kun heti perään tuli hiljainen pieni puudeli, ja taas oli asiaa, niin kyllä ärsytti! Siinä olis taas Victoria Stilwellillä tekemistä, jotta Carssu muka hiljaa kiltisti istuisi ja namia tuijottaisi. Ottaa se joo namin, kiitos kun kannustat räyhäämisestä, ja kääntää pään samassa ja sanoo RÄYH!

Mentiin Marialle kylään. Siellä on kotona vain Puli, Susu on hoidossa kaima-Anulla. Puli oli kodihoitohuoneessa ovi auki, ja meidän pojat hetkeksi viereiseen huoneeseen. Sitten G hierottavaksi ja C jää yksin huoneeseen. Oli melko hiljaa, pari pientä kyselyä kuului. Mielestäni meni hämmästyttävän hyvin. Göstalle oli kovempi paikka jäädä hoidon jälkeen yksin huoneeseen, kun C tuli "hierottavaksi" eli harjoittelemaan. Käsittely sujui pienen periaatepyristelyn satunnaisesti siivittämänä, ja vapauduttuaan Caruso lipaisi Mariaa ja heilutti villisti töpsökkäänsä.

Puli ja Maria saattelivat meitä kotiin. Okein rennosti kulkivat kaikki, kunnes Maria otti ihme pikapikaspurtin Pulin kanssa. Heti olisi halunnut C mukaan, alkoi vetää ja korvat menivät luimuun. Höpöttelin hänelle hellästi niitä näitä, ja "v-pääkohtaus" talttui.

Miten ihmeessä sen saisi pysymään tuossa miellyttävässä mielentilassa, kun se kiihtyy niin kamalan äkkiä, haluaa mieluiten kaiken ja vielä enemmän? Kun ei kukaan muu edes hauku, saati rähise tai räyhää, ihan itse hän on tuon opetellut ja siitä nauttii. On tää mielenkiintoista... Aina riittää pohdittavaa Marian kanssa. Pulihan ei osaa ravata ollenkaan, joten jokin yhteys tuolla ravaamisella/ peitsaamisellakin näyttäisi olevan. Itsekin olin pannut sen merkille.