Vai pitäisikö sittenkin otsikon olla "Tieto lisää tuskaa vol2". Olin Ulla Kaukosen pitämässä hyppyseminaarissa kuunteluoppilaana. Alkuasenteenani oli seminaarin alkaessa suurin piirtein se, että kai nyt koira hypätä osaa, ja sen hyppytyyli on mikä on. Ei sitä omaa kävelytyyliäkään oikein voi vaihtaa. Olin täysin väärässä. Vaikka minulla ei omaa koiraa mukana ollutkaan, sain valtavasti uutta tietoa.

Koiran hyppytekniikalla, ja oikealla sellaisella on valtava merkitys. Ei yksinomaan parempien aikojen takia, vaan ihan jo siksikin, että koira pysyy todennäköisemmin jopa vuosia pidempään kisakunnossa. Laskettiin normaalin harrastuskisakoiran suorittavan uransa aikana kymmeniätuhansia hyppyjä. Jos niistä jokaisen tekee pikkaisen väärin, ei liene ihme, että koiran ura päättyy ennen aikojaan tai siitä seuraa jonkinlaisia vaivoja, kulumia, jumeja jne.

Carusolle sain muutamia erinomaisia pentuharjoitteita. Näin pienen kanssa hyppytekniikkaa harjoitellaan vain kerran kuussa, eikä sen merkitys ole järisyttävän suuri. Samalla voidaan kuitenkin harjoitella targetin käyttöä (varmasti hyötyä myöhemminkin), kuuntelemista, eteenpäin menoa, itsenäistä suorittamista, estehakuisuutta ja edistyessä paikalla oloa ja ohjaajan tuottamaa häiriötä.

Hyppytekniikka tulee ottaa mukaan muuhun harjoitteluun yhtenä osana. Sitä ei siis treenata "jonkin aikaa", todeta koiran osaavan ja unohdeta sitten. Taitoa täytyy ylläpitää koko kisauran ajan. Oikean ja väärän hyppäämisen erottaminen on melko hankalaa. Avuksi tarvitaan välttämättä videokamera. Koiran hyppy on niin nopea, ettei tällainen tottumaton osaa katsoa kuin yhtä kohtaa kerrallaan. Saattaa tajuta esim. että askeleista kuuluu töminää, pää oli liian ylhäällä, koira ei koonnut takaosaansa oikein, takajalat olivat  huonosti, mutta kokonaisuutta tai hiuksen hienoja eroja ei pysty näkemään. Oman koiran suorituksia videoiden ja hidastuksella katsoen alkaa kuulemma nähdä eroja, tai ainakin sen jos jotakin olennaista muutosta huonompaan tapahtuu.

Saimme kattavan paketin harjoituksia, niiden sovelluksia sekä neuvoja lihashuoltoon ja lämmittelyyn. Selväksi tuli myös se, että kaikesta huolimatta Göstankin kanssa tuli edettyä aivan liian nopeasti. Se ei ollut valmis eikä osannut asioita yleensäkään kunnolla kun jo siirryttiin seuraavaan. Caruson kannalta olen taas (ainakin hieman) viisaampi. En pidä rimojen nostamisella mitään kiirettä, pidän huolen siitä että se varmasti osaa asian ennen kuin vaikeutan harjoitusta enkä varmastikaan ala kisaamista ihan heti 18 kk täytyttyä. Siinä kohtaa koiran kehitys on vielä kesken, ja tosiasia on, että jos silloin meinaa kisata, on harjoittelu täytynyt aloittaa jo todella aikaisin. Tai sitten koira ei vain vielä voi olla valmis kisaamaan. Yksi pointti on mittauttaa koira heti 18 kk iässä jos näyttää medi-maksiraja uhkaavasti lähenevän. Käy siinä kohtaa yhden kisan ja menee takaisin kotiin kasvamaan :)

Tieto lisäsi tuskaa siltäkin osin, että Göstan rakenteen huomioon ottaen se ei ehkä kovin pitkään olisi voinut agia muutenkaan harrastaa. Pitkä selkä, etupainoisuus, raskas luusto ja mataluus ovat kaikki seikkoja, jotka tekevät agilitystä sille haastavaa ja lisäävät loukkaantumisten ja lihasongelmien riskejä. En kuitenkaan ole tehnyt mitään sellaista, että sen tuossa kunnossa pitäisi viisivuotiaana olla. Pääsyy on ilman muuta vika lonkissa. Ulla totesikin, että täydellistä agilityrotua ei ole olemassakaan. Yksilöissä löytyy lähes täydellisiä, mutta yleensä tietyn mallisilla tai rakenteisilla koirilla on tietyt tyyppiviat, kuten autoillakin. Bortsun tai shentin hankinta ei siis ole varma tie agionneen :)

Suurkiitos Marialle, pidit meitä kuin kukkaa kämmenellä . Hallin uusi pohja on aivan mahtavan hyvä!! Kyllä siinä kelpaa piccuisen cirmata sitten aikanaan. Pentukurssin alku on hieman viivästynyt, mutta nyt pitäisi olla porukan kasassa. Saamme varmasti hyppytekniikkaharjoituksia osaksemme sillä kurssilla.

PS Caruso on nyt niiiiiiiin pitkä, että oikein kurottamalla ylettyy pöydältä ottamaan nakin iskän leivän päältä, tai herkkunamin kun emännän silmä välttää.

PS2 Carusolla alkaa tehoharjoittelu teemana "Yksin kotona". Isojen poikien kanssa viihtyy kyllä, mutta nyt alkaa tehokuuri yksin portin takana olemiselle ja ihan yksin kotona olemiselle. Mulla meinaskin jo jäädä päivässä muutama tunti viettää ilman koiria. Kun pakkaan isoja aina muutaman kerran päivässä pihalle 5-15 minuutiksi kerraallaan, loppuu vapaa-ajan huolet taas tältä erää tähän...