Vaikkei Caruso onnistukaan ohittamaan TÄYSIN hiljaa ketään muuta koiraa, on se onneksi oikein mukava ja leppoisa kavereilleen. Olen jo luovuttamassa täydellisen hiljaisuuden vaatimuksista, kun siinä tahtoo vain oma sappi kiehahtaa. Murratkoon sitten, kunhan hihna pysyy löysällä eikä hauku. Riippuu tosin sen toisen koiran asenteesta miten hyvin tuo onnistuu, mutta selkeä enemmistö menee nyt tuon ohitusmallin mukaan.

Olemme lenkkeilleet kovasti kimpassa Marian ja Suvin koirien kanssa. Bulli-Pirkosta saamme vielä oivan lauman varajohtajan, kaikki elkeet ovat siihen jo viiden kuukauden iässä olemassa. Caruso se ei bulleja(kaan) silti kumartele, vaan aikoo myös olla se kaunein ja kaikkein paras! (Katso kuva alla :D)

 

Marialla oli kamera mukana dokumentoimassa lauman välistä viestintää. Osa kuvista siis  Maria Seppänen, osa Anu Ojala.

Kuka ei kuulu joukkoon? Puli on aina vähän ulkona....

Maria mulkkasi ojaan kameroineen päivineen. Pelastupartio apuna vaiko ilkkumassa?

Caruso kuuraparta niin ikään ihmettelee "Kuivasten hää sillai tekkee??"

"Missähän se yksi taas huitelee..." Tukkajumalat kilitsti jalkojen juuressa ja yksi hieman kauempana.....

"Tuletko vai etkö?" kyselee Gösta.

Suvi, Torsti ja Kaapo tulivat kotimatkalla vastaaan.

Käytiin myös kahdeksan koiran laumalenkillä, ja olin Carusosta taas niin kovin ylpeä. Ikää ei ole kuin 1,5v eikä mitään ongelmia kunnioittaa toisten tilaa, ymmärtää lauman sääntöjä ja hierarkiaa ja antaa toisten vain olla. Yksi koira otti ritolat (löytyi kyllä kolmen tunnin päästä) ja toinen päätyi eläilääkärin vastaanotolle venähtäneiden varpaidensa kanssa.. :(

Hiihtäjillä riitti ladulla ihmeteltävää, kun meillä oli tuo jumalaton koiralauma, ja olimme kahta puolta latua koirat irit. Kaipa ne odottivat kauhulla, että kohta joku - tai kaikki - takuulla ryntää kimppuun!!