Helle höystää aivot, vie tarmon ja näännyttää sekä ihmiset että eläimet. On tässä yritettu harrastaa, lenkkeillä ja mökkeillä ahkerasti. Ehken jonakin päivänä tarinat päätyvät plokiin asti. Pikipäin:

Anu: Odottelee kauhulla kolmen liitteen sumaa elokuussa ja ilolla sen jälkeen alkavaa lomaa + mökkeilyä. Yritän myös kestää tämän sään... en edes ala valittaa, siitä ei loppua tulisi.

Caruso: treenailee agia ja tokoa, kahlaa joka kerta vähän kauemmas ja innokkaammin lelun perään (kiitos Taru Wubba-kongista). Carusoa nämä säät vähiten haittaavat. Hän totetuttaa mökillä itseään seitsemän tuntia putkeen kunnes malttaa käydä maate... Mökkikeikan jälkeen meillä asuu mitä ihanin perro, kun on saanut purkaa ydinlatauksensa kunnolla. Lomalla otetaan tehokuuri kepeille 2by2-tekniikalla. Johan ne siinä kahdessa viikossa ehditään oppia... Jälkitreeni jatkuu ilmojen viilennyttyä.

Gösta: On ollut melko hyvä, syynä lienee uiminen ja muun lenkkeilyn vähäisyys. Tokon ruutuun ja tunnariin on saatu uutta intoa ja uskoa, että ehkä vielä sinne VOI:hin jonakin päivänä...

Edu: huolestuttaa kovin. Mahtaako se edes näiden helteiden jälkeen (edellyttäen että pumppu kestää ne kun ei loppua näy) piristyä? Missä menee tämä kuuluisa raja? Ihan hyvin se syö ja välillä leikkii, mutta uupunut on, eikä jaksa kävellä kuin 2 x20 min lenkkiä päivässä. Mökillä on parempi Edullakin. On se niin rakas, Kettuskulta. Maaiman suloisin ja lempein otus!