Huhhahhei, ei ehdi mukana päivitykset enää! Videoita täytyy laittaa viikonloppuna, nyt ei ehi!

Agi 3

Rata 1

Nyt oli pakko jo ottaa numerot käytöön, ei auta. Tällä kertaa ideana oli tehdä tarkoituksella hieman pidempää rataa. Ei voi aina treenata 3-4 estettä tai koira oppii siihen, että lyhytkestoinen keskittyminen riittää. Meillä oli kaikilla kauhunhiki otsalla ekan radan kohdalla jo. Siinä oli viime kerran läksy, eli valssi molempiin suuntiin "kuulustelussa". Nuolet merkkaavat valssien kohtia (ei ylimmäinen, se on vain merkin selitys!!).

Mulla oli yksin treenatessa sitä ongelmaa, että Caruso lähti aina minun mukaani, eli liikkui vaikka aivan esteen edestä esteen "ohi" kun minun liikkeeni valssissa jo suuntautui muualle. Tämä aiheutti kovasti päänvaivaa ja turhautumistakin, kun en sitten milllään voinut tajuta MIKÄ menee aina pieleen. Göstaan verratuna Caruson vauhti on aivan toista luokkaa, ja pienempänä ja ketterämpänä se myös kääntyy ja liikkuu huomattavan paljon pienemmässä tilassa. Siinä missä Göstalla ei enää ollut paluuta = oli pakko hypätä riman yli tai sitten juosta sitä päin, mahtuu piccuSee vielä kääntymään pois esteeltä. Tämä ei siis ole ongelma, vaan huomionarvoinen seikka ohjauksessa.

Rata kyrvähti oletetusti esteeseen 3 jossa Caruso tuli mukaani sivuliikkeeseen. Sanna se heti huomasi missä vika piilee: mun kädet ei liiku eikä suuntaudu tarpeeksi voimakkaasti (mihinkään). Ne vaan on sen puoli metriä irti kropasta. Tätä se Janitakin yritti minulle sanoa, en vain sitä vielä silloin sisäistänyt. Eli: käsi lähellä kroppaa = Carssu lähellä kroppaa. Käsi kauempana, Carssu lähtee kauemmas. Tämän jälkeen alkoikin homma pelittää, voi kun olisi ollut videokamera!!!

Myös vitosella tahtoi C jäädä selkäni taakse, ja teki sen mitä kuulemma moni estevarmakin koira tässä kohtaa tekee = kiertää vastakkaiselta puolelta. Sanna taas havainnollisti, jos juoksen kädet identtisinä sivuilla, mistä koira tietää kummalta puolelta sen pitää tulla? No ei tasan mistään. Yritin sitten kääntää yläkroppaa ja kättä ottaakseni Cn aina mukaan.

Ihmeiden ihme tapahtui 7 hypyn valssilla. Carusolla ei ollut aikomustakaan kertakaan mennä putkeen! Olisin voinut pistää pääni pantiksi, että siellä se lepää kuin kiekko Suomen maalissa rankkarikisassa!!! Ja saman tien kun kuulee Caruso, tulee kiinni. Tuli jopa ennen 7 hyppyä kun kerran sanoin nimen liian aikaisin!

Voi miten nautinnollista, kun ohjaus sujui. Heti kun ohjaan oikein, Caruson vauhti kasvaa ihan mahdottoman kovaksi. Kun hiffasin tuon käden asennon, olinkin yks kaks jo esteellä 4 armottoman myöhässä kun se koira tulikin jo!!!

Rata 2

Tässä oli ideana vino este ekana, esteen kierto ja se pirhanan valssi. Luulin jo, että tältä päivältä siitä olisi päästy... Vino este ei haittaa mitään, valssikin sujuu, ja Caruso nuolee kiinni vitosen hypyn siivekettä. Jessus mikä otus!! Siinä kun pidin kädet lähellä kroppaa, pyörähdin itse samaan suuntaan ja nappasin vielä vähän kirsusta kiinni, niin jess! Ja sitten käsi reilusti ilmaan ja "tunneliin". Lähettyy kuin tykinkuula!

8-9 esteet piti tedä niin, että käsi oli kunnolla suorana ysin päällä. Ekaksi hätiköin ja jäin liian kauas ysiesteestä ja C jätti ysin tekemättä. Taas toimi käsi. Se, miten hyvin Caruso oikeasti lukee kroppaa ja kättä, tuli hyvin esiin siinä kun meinasin ysin kohdalla kaatua pehmeään hiekkaan. Käsi putosi tasapainoa hakemaan ja kaatumista estämään lähelle reittä, C kurvasi aivan saman tien jalan viereen.

Sanna totesi, että sama mitä siellä huutelet, kunhan kropan suunnat ja käsi on oikein, niin hyvin menee. Sanna on todella taitava, innostava ja kannustava kouluttaja, iso kiitos jo tässä vaiheessa! Olen oppinut todella paljon, ja odotan aina malttamattomana seuraavaa kertaa. Omista suurista murheistaan huolimatta jaksoi taas tänäänkin tulla meitä pässinpäitä kouluttamaan.

Läksyksi tuli kontaktit (niitä ei voitu sateen takia nyt tehdä puomi oli sen verran liukas), rengas ja "kasihyppyharjoitus". Siinä treenataan liikettä, suuntaa, kättä ja rytmiä. Meillä toimii jo melko hyvin "tarkka" sana merkkinä asennosta, jossa etujalat ovat alempana, takajalat ylempänä ja etu-takajaloilla on erilainen alusta alla. En ole nokkimista vaatinut, kun tuntuu, että kunhan päästään vauhtiin, C tuskin painaa päätä alas ja antaa minun liikkua sen näköpiirin ulottumattomissa :) Vaadin ennemmin tuon asennon ja pysähtisen, katsokoot mihin lystää kunhan pysyy. Treenialustoina ovat ollet: kivi, kanto, rinne, rappunen, tukki, pölkky... ainakin.

Jälki 3

Toka kerta jäi käsittelemättä, mutta hyvin sekin meni. Aluksi oli hakemista, sillä olin laittanut namit vain joka 3. askeleelle ja aukolta tuuli melkoisen lujaa. Olin myös tehnyt vähän kaarta, joka ei ollut näin tuulisella säällä hyvä juttu... Alun aaltoilun jälkeen homma sujui ja alkoi juna puksuttaa!

Maalissa annoin syödä herkut ja otin lelun esiin. Se ei nyt niin hyvin kelvannut. Mietin että miksi ei.. olisiko jäljestyksessä käytössä eri moodi, jossa ollaan rauhallisia eikä siitä heti voi vaihtaa riehumoodiin? Onko tämä vain sitä samaa, että aina aluksi uudessa tilanteessa lelu ei ole se ykkösjuttu... Esineruutua kokeiltiin myös. C haki esineen muutaman metrin päästä ja toi kunniakierrosten päätteeksi minulle.

Tänään laitoin aluksi ja lopuksi tiuhempaan nakkeja. Pidin jäljen saman mittaisena kuin 2. kerralla, eli noin 30 metrissä. Olen ehkä maailman huonoin arvioimaan matkoja, mutta ei lähelläkään sataa metriä!

Nyt oli uudet valjaat käytössä eikä Caruso niitä vierastanut. Oltiin parilla lenkillä varmuuden vuoksi sisäänajettu valjaat. Vähän pukeminen ällöttää, kun tulee kai mieleen loimen pukeminen, kun samalla lailla pään yli laitetaan.

Aloitin rauhassa, ja C lähti rauhassa. Hyvin haistoi makupalat. Hieman hämää nyt se, että kun niitä on niin tiuhassa eikä koira saisi tulla takajälkeä. Miten se nyt tietää kumpaa ottaa, kun väli on niin pieni... Se sotki hieman, mutta nenä pysyy hyvin maassa. Väliosassa oli harvemmassa nakkeja sekä metsäkoneen ura. Se oli mielestäni liian vaikea tähän kohtaan, mutta eipä se saanut aikaan kuin pientä tarkistelua. Samaa tarkistelua tuli muutenkin harvempinakkisessa kohdassa, mutta heti aina palasi jäljelle.

Esineruutuun vietiin hanska. Kielo lähti viemään lelua (tällä kertaa hyvin paljon risukkoisempaan metsään) ja huikkasi, että sano kun pudotan. Annon Kielon kävellä melko kauas, ajattelin että onhan tätä lelunpiilotusta tehty jo aiemminkin... Takaisin tullessaan Kielo sanoi, että onpa kaukana, ei hänenkään koiransa äsken tuonut läheskään näin kaukaa, vaan esine piti tuoda lähemmäs... aijjaa, en minä tiedä mikä on "kaukana" ja mikä "lähellä"!

Lähetin kuitenkin Caruson "esine"-käskyllä, ja sieltähän se hanska löytyi! Palautuksen kanssa  oli taas niin ja näin. Otan ensi kerralla 2 lelua. Toinen piilotetaan ja annan tilalle toisen heti kun tuo minulle esineen ja leikitään tällä kakkoslelulla sitten.

Lopuksi käytiin kentällä juoksemassa, tai siis koirat kävivät. Caruso ja Gösta juoksivat hanskasta kiistellen ympyrää. Edu innostui jopa leikkimäänjuoksemaan Caruson kanssa! Kyllä oli mukavaa! Ja kellokin taas yli 9 kun olin kotona...