Miten sitä ei ehdi laittaa ruokaa, makoilla rennosti jouten, pakata kesäkalusteita pois, tehdä photoshop-harjoituksia, harjoitella valokuvaamista ja lukea viimein se kameran käyttöohjekirja, nukkua yhteentoista, istuttaa niitä hiton Callunoita, askarrella joulukortteja, mennä kansalaisopiston kurssille tai siivota antaumuksella vaikkei ole töissä kuin satunnaisesti??? Ihmetyttää ihan, mihin nämä päivät oikein kuluvat. Aivan uskomaton tosiasia oli se, että viime kuun puhepaketista jäi puolitoista tuntia puhumatta! Viimeiset pari tuntia piti oikein soittelemalla soittaa!! Ennenkuulumatonta tuollainen!!! Täytyisikö nämä kaikki liittää suosiolla "Sitten kun olen eläkkeellä" -listan jatkoksi? Eläkkeellä maalaan tauluja, soitan saksofonia, käyn mummojumpassa ja mitä ilmeisimmin lenkitän edelleen ainakin yhtä koiraa :)

Kotkassa töissä ollessa, kymmenen tunnin työpäivien uuvuttamana,  oli piiiiitkä asioita lista mielessä, että heti kun on aikaa niin minä kyllä...

Aika montaa juttua olen sentään ehtinyt:

• lenkkeillä kiireettömästi ja JOPA päämäärättömästi (tämä piti ihan opetella)
• tavata kavereita, niitäkin keitä en ole nähnyt pitkään aikaan
• leipoa sämpylöitä ja pipareita (useammin oli tarkoitus....)
• käydä jumpissa (ei ehdi ihan joka viikko tätäkään??)
• harrastaa koirien kanssa melkein aina kun mieleen juolahtaa
• auttaa Mariaa kun sekin auttaa aina minua
• hakea töitä (huonolla menestyksellä tosin tähän asti)
• kirjoittaa lehtijuttuja, niitäkin mihin pitää/saa paneutua
• aloittaa blogin pitämisen
• nauttia Caruson pentuajasta ja satsata sosiaalistamiseen ym. kunnolla
• tuijotella VIIMEIN akvaariota (sitä on sitten kiva katsella, kalat on niin rauhoittavia, tuumasin altaan hankkiessani)

Hassu juttu. Ihan samalla tavalla sitä on perjantai-iltaisin "uupunut" viikon hommista. Ja edelleen menen 10 aikaan nukkumaan herätäkseni viimeistään kasin maissa . Tätä lopullista heräämistä ennen on yksi tai kaksi "pika-aamua" kun Caruso käy pihalla. Korjaantuukohan mun sisäinen yökyöpelikelloni enää koskaan entiselleen? Normaali päivärytmini oli "vanhaan hyvään aikaan" sellainen, että kahdeltatoista nukkumaan ja kymmeneltä ylös!! Kymmenen tunnin yöunet pitää vähintään saada näin kaamosaikaan.

Postilta tuli kutsu joulukorttilajitteluun. Että sinne nyt ainakin pääsee hetkeksi tienaamaan ellei muuta satu ilmaantumaan.

Pakkailen poitsut autoon. Mennään Annin ja Kipon kanssa hallille tokoilemaan. Marian kasvihuoneen puoliskolle tuli tällä viikolla kivituhkapohja, eikä tositreenaajien ryhmää voitu pitää. Saattaahan tuo Carssu-poikakin päästä vähän jotakin tekemään samalla...