Eikä nyt ole kyse agilitystä! Tänään se odotettu ja pelätty hetki tuli. Naapurin rotikka ja sehveri hyökkäsivät kimppuumme Caruson ollessa mukana. Ei syytä järkyttyä, takki pelasti Göstan seefferin hampaista, rotikka ei lopulta tosissaan halunnutkaan syödä Edua eikä Caruso saanut kuin  henkisiä vammoja. Noiden koirien kyseessä ollessa mahdolliset henkiset vauriot ovat VAIN.

Otin jo kesällä ennen Caruson tuloa yhteyttä asukasneuvontaan kysyen, että mitä ihmettä voin tehdä pihalla jatkuvasti irti juokseville koirille. Kyseessä sentään on 2 rotikkaa (narttuja) ja yksi urosseefferi. Tämä kolmikko terrorisoi koko naapurustoa. Ne hyppivät takapihan aidan yli pururadalle ja vierusnaapureiden pihoihin, ne karkaavat ovesta, hyökkäävät päin toisia ihmisiä ja koiria,  tulevat läpi ikkunoista + itikkaverkoista ja KAIKEN KUKKURAKSI niitä pidetään AINA pihassa irti esim. matkalla autolle tai kotiin. Kaikki talojemme asukkaat pelkäävät näitä koiria, ja syystä. Useampikin koiranulkoiluttaja on kanssani näistä puhunut ja kertonut tarinoita kimppuun käymisistä.

Asukasneuvoja laittoi kohteliaan kirjeen jokaiselle taloyhtiömme asukkaalle : "Koirat pidettävä kiinteistön alueella kytkettynä, täten kohteliaimmin kehoittaisimme..plaa plaa.. lässynlässyn." OK, tässä kohtaa sutikoiralle ostettiin panta ja fleksi. Se kun on niin kovan äijän koira, ettei se tarvi moisia, kun on NIIN hyvin hallinnassa.... aijjaa....

Näin kesällä muutaman kerran kaikkien olevan hihnassa, kunnes sekin vähä lipsui pois pikku hiljaa. Kaiken aikaa siis ovat tehneet noita kaikkia muita edellämainittuja asioita. Hurjan näköistä, kun naapurin täti hakee postia, koirat ryntäävät täysillä kohti ja täti jähmettyy lehdet sylissään avuttomana keskelle pihaa koirien hyppiessä villinä ympärillä. Aina ulos lähtiessään suurin osa asukkaista tarkistaa ovatko koirat pihalla, onko niiden "isännän" pakettiauto näkyvillä (sillä koiria nykyisin kuskataan lenkille jonnekin, olen reilun vuoden aikana nähnyt näitä koiria lenkitettävän noin 4 kertaa) ja että uskaltaako ulos ylipäätään lähteä. Minä kuljen aika paljon takapihan kautta ettei tarvitse niiden oven ohi mennä. Nyt takapiha on sellaista liejua, ettei ole tullut sieltä mentyä.

Koirat hyökkäävät, minä yritän mennä väliin huutaen jotakin sekavaa EI; EI; EI MENE HELVETTIIN SIITÄ::!!!!!!!!! Ja niin edelleen. Ukko saa viimein koirat haltuun ja sopertaa "ne karkas".... Minä huudan, että eikö sulle jumalauta mene kaaliin, että pidät ne koirat kiinni! Sulle on monta kertaa sanottu. Kenenkään ei kuulu pelätä omassa pihassaan, noita pelkää täällä kaikki. Ja mulla on tää pentukin tässä!!!!! Siihen toteaa, että ei tietenkään kukaan halua pelätä. Aha, eipä näy teoissa.

Mulle riitti. Caruso heitti hilseen päälle ja anaalitkin vähän eläinlääkärin pöydällä rokotuksissa haiskahtivat. Säikähti sekin, raukka, vaikka toimintakyvyn onnistuikin hyvin säilyttämään. Onneksi kuunneltiin vain Edun pumppua, mulla takoi vielä eläinlekurissakin sydän niin kovaa ja tärisin raivosta ja säikähdyksestä. Edulla oli epäsäännöllisyys poistunut, enää oli sivuääni jäljellä. Lääkitys siis ok tällä hetkellä. Gösta neulotettiin ja annettiin sähköä jumissa oleviin reisiin (uusi juttu). Selkä ja niska olivat ihan ok, vähän oli takana odotetusti jumia.

Kotiin päästyäni soitin asukasneuvontaan uudestaan. Vaadin toimenpiteitä heti. Vai pitääkö muka odottaa, että jollekulle käy pahasti? Ennusmerkkejä ja läheltä piti -tilanteita on jo tässä parin vuoden sisällä ollut useita. Hetkenä minä hyvänsä käy jotain vakavaa. Lähettävät asukasneuvonnasta henkilökohtaisen kirjeen näille pässinpäille. Soitin myös poliisin yleiseen numeroon ja kysyin mitä voisin tehdä. Tämäkin puhelu kirjautuu ylös, joten jatkoa varten on jo nyt mustaa valkoisella. Poliisi kehoitti keräämään useamman nimen ja tekemään tutkintapyynnön. Seinänvierusnaapuri on lapsenlastaan nostanut suorille käsille suojaan rotikoiden hyökkäykseltä, eli hän ainakin on mukana omalla nimellään. Lisää varmasti löytyy kunhan ehdin ottaa asian puheeksi. Aivan kohtuutonta häiriötä, vaaraa ja pelkoa aiheuttavat mokomat saakelin laiminlyödyt koiraraukat!!!!!!!

Vein heidän postilaatikkoonsa kirjeen, jossa muistutan kaupungin sekä asuinalueemme järjestyssäännöistä. Yksiselitteistä. KOIRAT KIINNI! Kerroin myös, että kaikki heidän koiriaan pelkäävät ja jokaisella on oikeus kulkea omassa pihassaan pelkäämättä hyökkäystä. Annoin selvästi ymmärtää, etten todellakaan yksin ole kirjeen takana. Kerroin ottaneeni yhteyttä asukasneuvontaan sekä poliisiin kun ei kerran mikään auta. Katsotaan mitä tästä seuraa, saanko kenties katua olan takaa vai tulisiko viimein rauha maahan ja turva pihalle. Asiaan on kerta kaikkiaan pakko puuttua, en alist tällaiseen enää. Nyt ei ihan ole kyse siitä, että joku kuuntelee musiikkia liian kovalla tai kehtaa käydä keskellä yötä vessassa....