Näyttely

Mökkireissun jälkeen alkoi armoton turkinkunnostusoperaatio. Caruso oli ilmoitettu Vantaalle ryhmänäyttelyyn. Vaikka omistaja - ja vähän kasvattajakin - on sitä mieltä, ettei juuri typerämpää touhua ole olemassa, täytyy tätäkin kokeilla aina välillä. Ei näyttelyitä ainakaan voi parhaalla tahdolla KOIRAN harrastukseksi nimittää.

Caruson turkki on paikoitellen oikein hyvää nyöriä, ja paikoin huopalaattaa. Otin hetimiten sakset avuksi, en viitsi repiä ja raastaa toisen nahkaa ihan juurineen sentään. Ihmetytti näin noviisina sekin, että mikä mahtaa yleensä olla perrojen turkkien kunto näyttelyissä? Portugeesin kanssa oli helppoa: ei yhtään takkua missään. Nyt taas takkukasoista yritetään aukoa "nyörejä"... hmmmm.... Katsoin oikein pentumanuaalistakin ohjeita, mutta siinä oli vain, että auotaan käsin tai saksilla. Tässä kohtaa olisi pieni lisäyksen paikka ohjeisiin. Tietsikkakin ilmoittaa aina jonkin toiminnon keston: This could take several seconds. Tuohon "Auotaan turkki" -kohtaan voisi lisätä: This could take several hours :)

Kolme ja puoli tuntia (kahdessa eri sessiossa sentään) myöhemmin, kello 23.15  lattialla oli karsea kasa karvaa ja koiraan jäljelle jäänyt oli... noh "takutonta". Totesin sitten, että ennen niin kauniisti kihara turkki oli tämän "hoitotoimenpiteen" myötä kahakasa. Viisaana tyttönä kastelin turkin jotta kihartuu.

Aamu valkeni ja samaan aikaan soi kello. Hieman kostea Caruso oli heti aivan hereillä. Sain viimein silmät auki ihastellakseni eilisen työn hedelmää... ouuuu shit! Turkki oli mennyt takaisin huovaksi! Ei auta, kehää kohti nokat, jos vaikka paikan päällä ehtisi vielä nyppiä.

Navigaattori opasti jotakin bönde-reittiä perille. Epäilys iski jo, kun ei peltojen keskellä oikein voisi urheilukenttääkään olla... Eilisen illan ja tämän aamun kaatosade laantui viimein tihutteluksi. Asian vihkiytyneillä vesikoirilla näkyi sadehaalareita. Meidän koira sai pärjätä ilman haalareita tai kumppareita. Tassut olivat jo heti märät, ja portugeesikehässä tämä on jo aiVAN järkyttävä asia.

Kilpakumppaneita oli 11 muuta. Heti selvisi, että pieni pojan ruippanamme on todella pieni ruippana. Näin totesi myös tuomari antaen poikienvärisen nauhan. Salaa tietysti olin toivonut tyttöjenväristä. Kehässä olin Carusosta erityisen ylpeä. Hän juoksi paikoitellen ihan mallikelpoisesti, seisoi paikoillaankin ja ennen kaikkea, heilutteli töpsökkäänsä tuomarille. Niin moni väisteli tai pakeni tuomaria, että sitä suuremmasta syystä olin tyytyväinen. Ilmankos todettiin, että on miellyttävä luonne :)Tulipahan käytyä, samalla selviten, ettei tarvitse ihan heti mennä uudestaan. Paikalla nähtiin myös liitulaku-Nelli emäntineen.

Pöyräily

Läheinen metsätie on houkutellut jo pitkään kokeilemaan pyöräilyä Caruson kanssa. Sillä tuntuu virtaa riittävän aina vain, ja ellei se sitä pääse purkamaan, alkaa ärsyttävä jähääminen joka ikisestä asiasta. Sitten kun C saa tyhjentää lähes loppumattoman akkunsa tarpeeksi usein, ei häntä ärsytä juuri mikään ja elo on auvoista.

Eka talutin pyörää ja Ctä jotta tottuu vierellä liikkuvaan suureen möhkäleeseen. Oppi varomaan polkimia, ja oppi ettei eteen kannata kiilata, kun toi härveli kurvaa päälle. Metsätien alussa päästin Carssun irti ja talutin vielä hetken. Hyppäsin pyörän selkään ja odotin jännittyneenä mitä tapahtuu. Oletuksina:

a) Caruso paimentaa eli ryntää eteen

b) Caruso ryntää täysillä edelle = minä menen edellä, minä kyllä pääsen lujempaa

Sieltä pyörän seljästä oli hyvä pitää nuorukaista silmällä. Eipä aikaakaan kun kokeiltiin oletus a:ta. Ärähdin korkeuksistani, että omalle paikalle takaviistoon siitä. Totteli se. Otin hetikohta pari spurttia, sotkin hulluna menemään täyttä vauhtia. Caruso hölmistyi vallan, että onpas mamman masiinassa nyt vauhtia. Halusin näyttää, ettei nyt Caruson vauhti enää olekaan niin ylivertainen. JA siinä se. Hän ravasi onnen virne naamallaan omalla paikallaan, nautti selvästi että viimeinkin saa juosta, juosta, juosta......

Mentiin ihan Carssun ravin tahtia höystettynä muutamalla spurttauksella. Kolmesta ulkoilijastakin selvittiin kunnialla. 45 min ja noin 8 kilsaa taittui kuin siivillä. Mukavaa vaihtelua ainaiseen kävelemiseen tuo pyöräily!

Trimmaus, ihan itekseni

Kokeilumielessä näyttelyn jälkeisenä maanantaina kaivoin trimmerin esiin. Ekalla trimmauskerralla apujoukot olivat tarpeen, enkä uskonut hommasta nytkään yksin selviäväni. Höh! Mitä aliarviointia taas Carusoa kohtaan. Niin nätisti istui, seisoi tai makasi aloillaan. Otin maanantaina koipia ja päätä lukuun ottamatta muun kropan. Otin pään vasta tiistaina, kun ekalla kerralla ajelu oli henkisesti rasittava kokemus. Nyt laputteli korviaan ja kirputteli itseään, mutta eipä muuten näy haittaavan. Nyt pääsee uimaan - ei ole vielä käynyt kuin napaa myöten - eikä risutkaan tartu enää kaiken aikaa turkkiin.

8 koiran laumalenkki

Caruso pääsi mukaan Marian ja tumpula-Anun koulutuslenkille. Varsinaisesti mukana opiskelemassa oli rotikkanarttu emäntineen. Sille ja emännälle opiksi oli haalittu kasaan 7 vieraan koiran lauma, kun tämä rottis erityisesti olisi halunnut lounastaa muita koiria. Sitä ei tietenkään päästetty irti.

Mukana olivat espvessit Susu, Ilo ja Caruso, staffit Kaapo ja Torsti, puli Puli ja porves puuma. Anut:n lauma oli johtavassa asemassa, sitten staffit, sitten pöhköt ja pennut eli Caruso ja Puli ja hännänhuippuna rotikka. Johtajat ja kakkoset pääsivät nopsaan irti, sitten Puli ja viimein Carssu. Heti lähti kloppi kokeilemaan rajoja. Ensin loksutti Puli hampaita, ei riitä. Sitten pöllyttivät lievästi Puuma ja Ilo yhteistuumin. Ei riitä. Vasta kun Kapo ja Torsti piirittivät Caruson näyttäen kaikin tavoin, että nyt loppuu keekoilu laski Caruson häntä ja korvat "oikealle" tasolle.

Sitten olikin oikein mukavaa. Caruso sai juosta Ilon ja Susun kanssa, se oppi myös hienosti kunnioittamaan muiden tilaa. Vilkaisi vai vihkaa ennen kuin ohitteli ym. Välillä pidettiin neuvoa rotikan emännän kanssa ja/tai ojennettiin rotikkaa. Silloin kaikkien koirat kerääntyivät omien emäntiensä jalkojen juureen. Kertaakaan ei Caruso edes harkinnyt ryntäävänsä ojennustilanteeseen mukaan. Katseli minua tiukasti, ja sai kehuja kun malttoi vain katsella ja kuunnella.

Ilo ihan tahallaan provosoi juoksentelemalla ja kantamalla keppiä muiden nenän edestä. Niinhän se menee, johtaja tekee mitä lystää ja muut mitä saa tai uskaltaa :) Caruso hieman ihastui Iloon, taitaa olla juoksu viimein tulossa. Hetken sai poju kuvitella nartun omakseen ja sai vähän lipsutella, mutta sitten riistin häneltä Ilon ja ilon: tää narttu on muuten mun! Seilavii, poitsu!

Minnan kanssa lenkillä

Göstan kanssa onnenkaluna tokokentällä oli "vain" Edu. Minna kaipaili lenkkikamua, ja sanoin, että itse en pääse, mut Caruso kyllä pääsee. Ilokseni Minna innostui ottamaan Carssun mukaan noin 10 km lenkille. Hyvää harjoitusta tuokin, olla hoidossa ja lenkillä ilman muuta laumaa. Minna halusi lenkkeillä fleksissä, ja toivoin hiljaa mielessäni sen sujuvan. Jotenkin Carssu ja 8m nyöri tuntuu hiukan arveluttavalta :D C jää Minnalle vielä iltahoitoon siksi aikaa kunnes pääsemme kokeesta kotiin.

Minna antoi perusteellisen raportin lenkin ja illan kulusta.

"Aluksi se ei oikein halunnut kulkea, tuohon Puurin kanalalle asti himmaili perässä. Minä sitten sitä äänellä innostin ja se lähti innoissaan töhöttämään. Suoralla se veti jo reippaasti naru tiukalla, mutta kyllä se reunassa pysyi. Nähtiin sitten hevosia ja se tais pelottaa Carusoa kun se jäi seisomaan paikalleen ja värisytteli itseään. Aikansa seisottuaan sain sen sitten liikenteeseen.

Sitten tuli yksi mummo vastaan sateenvarjoa heilutellen ja ennen kun ehdin huomata oli Caruso napannut kiinni sateenvarjosta. Mummeli vaan naureskeli kun siinä selittelin että tää on vasta tämmönen pentukoira. Mummo ihmetteli kun vien pentukoiraa näin pitkälle lenkille. Eipähän se siitä puolentoista tunnin lenkistä tuntunut väsyvän, kun kotona Mika sitä vielä leikitti toiset puolitoista tuntia ja se varasteli kaikki Mikan kengät, vingutti ranga-tangaa niin että patterikotelo hajos. Mutta ihan reipas se oli koko ajan, muutaman koiran kohdalla se räksytteli mutta muutaman se ohitti ihan hiljaa. Hyvin jaksoi kävellä, ei mistään huomannut että oltais sellainen lenkki heitetty."