Ihana ilma! Aurinko helotti, missäs ne arskat näin talven jälkeen taas ovatkaan... Siristellen ajelin Carssun kanssa Mielakkaan Piuha-tyttistä tapaamaan. Laskettelijoita oli taas aivan kamalasti, ai niin, hiihtoloma!

Piuhakin kehitteli PYH PÖH RÄKS murkkua, kuulemma. Caruso on  sen jo osannut pitkään :) Vietiin hurjimukset äkkiä metsän siimekseen pois ihmisten silmistä.

Hangessa oli ihanaa temmeltää lumen pöllytessä. Polulla kulkeminen olisi ollut aivan liian helppoa.

Välillä piti hetken aikaa vetää henkeä!

Caruso pohtii, että mitenkäs ne tytöt ja pojat oiken erottikaan toisistaan...

Ehkäpä suputtelenkin mieluummin tyttiksen korvaan jotakin romantillista, kun toi emäntäkin tossa tuijottaa mun tekemisiä....

Sokerihuurrettu Comea Caruso! Ihan näyttää perrolta.

Olemmää aika suloinen välillä, kun silmätkin näkyvät. Eläköön pinnit.

Paluumatkalla jäätiin katselemaan laskijoita, moottorikelkkoja ynnä muita äänekkäitä liikkujia rinteen juurelle. Vähän moottorikelkka jännitti, ja ohi liukujien perään olisi ollut ihana rynnätä. Kärsivällisellä odottelulla Caruso muisti hyvät käytöstavat ja sai nakkia palkaksi. Perropojankin on mahdollista istuskella hälinässä kaikessa rauhassa siihen millään tavoin puuttumatta tai reagoimatta. Hyvä piccuC!

Plussaa taas hänelle siitäkin, että osasi oikein hienosti tervehtiä naapurin Untoa (3v.). Nejästä haistelukerrasta kolmella pysyivät kaikki neljä tassua maassa. Unto kysyi, että missäs "kaikki muut koirat ovat". Sanoin niiden olevan sisällä, kun Jukka vie ne myöhemmin lenkille. Sitten Unto kysyi Carusosta :"Miksi toi koira haukkuu?". Vastasin että :"Jaa-a. Se taitaa olla vähän hassu ja höpsö." Untoa nauratti kovasti. Toinen poika ajeli pihassa kauko-ohjattavalla autolla. Siihen ei piccuinen sanonut mitään. On se hassu otus...

EDIT: Causo tokoili perjantaina kera Annin ja Kipon. Otettiinhäntä ruutua targetin kanssa, ja öhh.... melkein meni heti eka kerralla paremmin kuin Göstalla 2 vuoden jälkeen. Anni varmisteli Caruson paikallaan pysymisen, vein targetin paikoilleen, peruutin, huusin "Eteen" ja sinne solahti, ja kaukaa! Nokkaisi, nosti pään katsoen minuun , kiikutin namin ja kutsuin hetken päästä pois ruudusta. Sillälailla! Tehtiin seuraamista, käännöksiä, noutoa ja C maistoi metallikapulaa. Piti sitä hetken ja antoi "kiitos"-sanalla käteen. Sen jälkeen otettiin vielä vähän tavallisella kapulalla, ettei jää ikävää makua suuhun :) Anni, innokas näyttelyihminen, kysyi mennäänkö jossakin kohtaa näyttelyyn. Hänen mielestään on Caruso niin tasapainoinen, sopusuhtainen, hyvin liikkuva ja kaunis. Jospa se olisi sitä myös jonkun tuomarin mielestäkin, ja miksi ei olisi????