Pokssss..... pommmmmmmmmm pientä varaslähtöä paukutteluun on perinteisesti otettu. Odotan innokkaana, että mahtaako tiukennettu ikäräja pommien pamautteluun tuoda helpotusta koiraeläinten (ja ei-niin-pauketta-ja-vinkunaa) rakastavan emännän uuteen vuoteen! Mun puolesta tähtisadetikut ja roomalaiset kynttilät riittävät. Ja voihan se kaupunki järkätä sen noin vartin mittaisen yhteispommituksen, siitä selvittäisiin niin nopeasti. Ollaan siis ihan kotosalla. Varmaankin tuossa neljän-viiden välillä käydään päivän viimeinen lenkki. Sitten odotetaan ja katsotaan saavatko raketit reaktioita Carusossa aikaan. Onneksi isot pojat eivät välitä yhtään mitään paukkeesta. Emäntä juhlisti vuoden vaihtumista jo tiistaina. Mun tätyy olla allerginen karaokelle. Aina kun olen ollut laulamassa, on seuraavana päivänä nuutunut ja heikko olo :)

Hoitopoika Caruso

Caruso pääsi tänään IHAN YKSINÄÄN Minnalle hoitoon pariksi tunniksi. Ollaan sitä tässä syssyn mittaan suunniteltu, mutta on mennet aikataulut tai jokin aina pieleen. Ollaan Caruson + isojen poikien kanssa käyty Minnan perheen ilona useampaankin kertaan kylässä, ja isot pojat ovat olleet täällä hyviä herkkuja tarjoavassa paikassa hoidossakin. Caruso vietti ensivierailunsa kuorsaamalla nojatuolin alla lasten katsellessa pettyneitä vierestä. Nooh, samaa pettymystä tuskin täytyy tänään kestää :)  Pakkasin hoitoreppuun pari lelua ja järsittävää siltä varalta, että vauhti äityy mahdottomaksi.

Caruso tuntui tietävän osoitteen, niin määrätietoisesti suuntasi kirsunsa  ovelle. Kaivettiin lelut repusta, annoin ohjeita hyppimisen ja mahdollisen riekkukohtauksen taltuttamiseen ja huikkasin HEIPPA ovenraosta. Hain isot pojat lenkille viettämään laatuaikaa emännän kanssa ilman mokomaa ruippanaa!

Kierreltiin kaarreltiin kaikessa rauhassa aikamme. Hitsin pimpulat, kun latuja on tehty jokaikiseen mahdolliseen paikkaan! Suosikkipeltopolulle oli joku viisas tehnyt alun perinkin kaksi kaistaa: toinen hiihtäjille ja toinen kävelijöille. Siinä pätkällä on valot, joten sitä tulee usein talvella tallattua. Lumen tulossa on tämä miinusopuoli, että käytettävät polut vähenevät reilusti. Ja kun usein sinne metsään pitäisi mennä tai sieltä tulla ladun kautta vihaisia huutoja peläten ja teräviä porkkia väistellen....

Kysyin pyörätiellä hyvissä ajoin Edulta, että mennäänkö Minnalle hakemaan Caruso kotiin? Ilme kirkastui ja askel keveni, naru tiukalla Edu opasti minut ja Göstan perille. Caruso ei haukkunut ovikelloa lainkaan. Selvää reviirin vartiointia omassa kotona siis, kun moni muukin ääni aiheuttaa kotona reaktion. Meitä tuli tuulikaappiin vastaan läähättävä perronen. Ehdin jo ihmetellä, että mitä, onkos se muka noin stresssissä, mutta ei sentään! Caruso oli melkein koko ajan paiskonut orangu-tang-lelua (en tiedä miten se pitäisi kirjoittaa, mutta sellainen oranki-pehmolelu joka pitää painettaessa erilaisia ääniä). Ai että miten kiva lelu! Kun se oli ensimmäisen äänen päästänyt, Caruso sai pöhköperrokohtauksen. Se loikki korkealle ilmaan, tamppasi ja haukkui lelua ja juoksi keittiöön karkuun. Hetken päästä uudelleen kimppuun, sitten sitä kanniskeltiin voittajafiiliksellä ympäri ämpäri. Lähdettyäni Carssu oli kiertänyt kaikki huoneet läpi, haukotellut muutaman kerran rauhoitellakseen itseään ja julistanut sitten leikkijan alkaneeksi.

Lasten huoneista oli leluja lähtenyt mukaan riepoteltavaksi, mutta muuten piccuinen oli antanut ihmisten tavaroiden olla rauhassa. Ihan aluksi C hyppi kaikkia vasten, mutta oli senkin lopettanut nopeasti. Hyvin meni hoitokoirakokeilu. Saa kuulemma tulla uudestaankin! Paitsi että seuraavaksi kuulemma pitää saada Edu ihan yksin hoitopojaksi. Silloin  keskitytään olennaiseen, eli syömiseen ja loikoiluun. Sehän passa Edulle kyllä. Tämän vierailun aikana koiruuksille tarjottiin suklaamuroja ja broileripullaa:) Edu ja Gösta tälläytyivät istumaan jääkaapin viereen heti kun sain hihnat irroitettua. Caruso meni mukaan riviin, ja ikäjärjestyksessä sekä hyvässä järjestyksessä he nauttivat  vuoron perään herkkunsa. Kiitos kärsivällisyydestänne, Minna, Nikke ja Ninni :) Lisää shokkihoitoa illalla kun pauke alkaa. Siitä oma raportti myöhemmin.

Edu ja Gösta onnittelevat tuoretta äitiä, portugeesi Saagaa kahdeksasta pennunpalleroisesta 

Paukkuu, mutta paukkukoon

Caruson ensimmäinen uusi vuosi näyttäisi sujuvan ihan mallikkaasti. Jukka vei Edun ja Caruson neljän aikaan lenkille tuonne "maaseudun" suunnalle. Hieman Caruso kuunteli pamauksia, mutta ei pelännyt. Me käytiin Göstan kanssa kaupassa viiden aikoihin, ja silloin paukkui jo hieman enemmän. Olen Göstaa sekä Edua käyttänyt pienenä ampumaradan laidalla kuuntelemassa, eikä pamausten kanssa ole onneksi mitään ongelmaa koskaan ollut. Oivat esimerkit (taas kerran) pikkuiselle! Törmättiin kauppareissulla Mariaan, Susuun ja Puliin. Muuten olikin aivan autiota, vain autollisia ihmisiä liikkui näköpiirissä. Maria oli sopinut tapaavansa Erjan ja Vilman kaupan pihalla, ja he saapuivatkin paikalle sillä aikaa kuin tein ostokset. Kuljettiin kaikki yhtä  matkaa Marialle katsomaan 2by2-esittelydvd:tä. 2by2 on uusi ja (tietenkin) mullistava tapa opettaa pujottelu koiralle, ja kuulemma vain 2 viikkoa ottaa aikaa! Ihan toimivalta tapa näytti, ja kaipa ohjeita seuraamalla ne saisi onnistumaan... hieman ihmetyttää noin uusi tyyli, että mitä jos tuleekin jokin ongelma johon dvd ei anna vastausta..... Susu ja Puli menivät kylppäriin, Vilma tuulikaappiin ja Gösta meidän kanssa olkkariin. Marian tyttö Pinja halusi jonkun meistä kokeilevan hierovaa tuolia jonka joulupukki oli tuonut. "Se ei maksanut mitään kun pukki toi sen." ilmoitti Pinja. Dvd:tä katsellessamme Gösta sai uuden vuoden hieronnan, kiitos kovasti Maria! Sillä oli alaselkä melkoisen jumissa.

Palattiin kotiin paukkeen ja pokseen saattelemina. Caruso oli kotona aikansa haukahdellut pamauksille mutta käynyt sitten Jukan syliin nukkumaan. Meidän saavuttuamme se ei oikeastaan ole enää reagoinut pamauksiin. Olemme onnistuneesti käyneet kerran pisillä ja kerran kakilla. Kakikerralla joku pamautteli papatteja talon takana pururadalla ja sitä piti kykkiessä kommentoida. Välillä Caruso on leikkinyt ihan normaalisti ja nukkunutkin kerällä kaikessa rauhassa. Pääasia ettei säiky. Eli eiköhän tästä selvitä ilman suurempia traumoja, kun ei Caruson tarvitse uloskaan muutamaan tuntiin mennä. Silloin luulisi poksauttelijoiden olevan jo sammuksissa pää boolimaljassa, tai paikkuuttamassa räjähdyksen jälkiä Kuusaanmäellä :)

HYVÄÄ, MENESTYKSEKÄSTÄ, ONNELLISTA JA TULOKSELLISTA UUTTA VUOTTA KAIKILLE!