Hupsista huijaa, millainen viikko takana. Ei tässä muuta ihmeellistä, nuo työt vain tunnetusti sotkevat vapaa-ajan. En oikeastaan ikinä ole ollut iltavuorossa. Sen kanssa olikin opettelemista! Ei sitä oikein voi haahuilla missä sattuu ja todeta viime tingassa, että pitäisikin olla jo menossa töihin. Huomasin olevani pirteämpi aamuvuorossa, vaikka herätys -20 asteen pakkaseen olikin jo puoli 7.

Siirryin selvittelystä lajitteluun, kun tällainen moniosaaja pystyy tekemään molempia. Lajittelua tehtiin aamuvuorossa, ja JEEE, siellä oli mukana useampikin kaltaiseni vanha harppu! Jutut vaihtuivat salamana rakennekynsistä pyykinpesukoneiden eroihin. Enää ei pohdittu sitä, että mitäs se aurora borealis mahtoikaan tarkoittaa, ja että oliko Vienna Venetsia, vaan vertailtiin saunanpesureseptejä, lasten joulujuhlia ja ihmeteltiin miten kaksi lasta voi tehdä niin kovasti pyykkiä.

Mulla meni itseni sisäänajoon yllättävän vähän aikaa. Jostakin selkäytimen unohtuneesta sopukasta kaivoin postinumeroitten sijainteja, ja kortit alkoivat lentää oikeaan lokeroon. Kullekin Kouvolan alueen postinumerolle on oma lokero lajittelutelineessä. Aika pitkään piti jotakin Muhniemeä, Hurukselaa ja Perheniemeä etsiä, mutta yleisimmpiin sen kuin heitteli menemään. Uskomattoman kovaa pölinää rouvat pitivät siihen nähden, että hommaa vaatiin keskittymistä. Mutta me naiset ollaankin tunnettuja siitä, että pystytään helposti tekemään montaa asiaa yht´aikaa. Eläköön tippaleipäaivot!

Tänään homma loppui lyhyeen. Lappeenrannan älypäälastaajat olivat jättäneet Kouvolan kortit pois kyydistä. Töitä oli ruhtinaalliset 2,5 h, raahaudu siinä sitten kahdesaan töihin! Iltavuoro ja huomisen työt piti peruuttaa, sillä kuorma saapuu vasta ma-su yönä. Maanantaiksi riittää kaikille halukkaille aamuvuoroon töitä, kun jotkut Rovaniemenkin kortit ovat vielä saapumatta. Saatiin oikein kehuja ahkeruudestamme, sillä Lappeenrannassa (suhteessa) samaa määrää kortteja käsittelemään tarvitaan kaksinkertainen määrä väkeä. Pomot kannustivat meitä pipareiden ja laritsan (kahvin+mehun) avulla jaksamaan. Omasta pussista olivat tarjottavat ostaneet, Itella on kuulemma niin köyhä.

Pakkasen paukkuminen hankaloittaa lenkkeilyä. Gösta ei ole moineskaan, Caruso juoksee niin kovaa ettei kylmä tunnu, mutta Edua ei huvita yhtään. Sen että hän hätäisesti kakkii, on taas valmis sisälle lämpöisen päiväunikeskuksen päälle köllimään. Caruso nosteli ensimmäisenä pakkaspäivänä tassujaan ja kakkiskin tuli kolmessa erässä kun ei millään  PYSTYNYT olemaan tarpeeksi kauaa paikoillaan! Nopeasti tottui onneksi eikä välitä mitään kylmästä. Vihreäkin takki on liian pieni, menköön ilman. Hurtan takki on puolestaa vielä liian suuri. Edu on lainannut Göstan toista paksumpaa takkia, eikä ihan ilman vahinkoja. Kävi pienoinen vesivahinko, kun vatsakappale on liian pitkä. Kikuli oli jäänyt vatsakappaleen alle ja pisi tuli "housuun". Kääntämällä vatsakappaleen loppuosan kahtia on takki toiminut ok.

Caruso on saanut nauttia jo yli viikon ajan kepon hellästä hoivasta. Yksinoloa ei ole juuri ollut, mutta ensi viikolla järkätään siihenkin taas enemmän tilaisuuksia, ettei vallan unohdu. Carusolla on uusi kaveri, Pate-bouvier 4kk. Kirmaavat pellolla tuhatta ja sataa! Huvittavaa, että koira läähättää kahdenkymmenen asteen pakkasesta huolimatta... niin kova on leikin vauhti. Lenkkejä voidaan jatkaa kunnes Pate venähtää liian suureksi. Carssu on myös ryhtynyt isoveli-Edun jalanjäljissä harrastamaan kirjallisuutta. Katja Kallion romaani on minun omani nyt, saan ostaa Kouvolan kirjastolle uuden kappaleen... Koipi kohosi eilen lenkillä heinätuppoon, ja pyh! Luuserit huojuu ja heiluu, meikä seisoo ryhdikkäästi, sanoo Caruso.

Nyt on mentävä leipomaan. Huomenna tulee valtiovieraita Kaarinasta asti. Kasvattaja-Taru perheineen menee tästä ohi matkallaan joulun viettoon. Vieläkö ehtis pestä koirat, leikata kynnet, putsata korvat, kammata takut.... Äääääk, suorituspaineita!!!!! Kunhan ei torttu palaisi...