Gösta aloitti ke-to-yönä puoli kolmelta ripulin ja oksentelun. Piip piip sanoi, ei kello vaan Gösta puoli kolmelta yöllä. Aamulla sama juttu, ja koira paastolle + mahalääkettä kitusiin. Iltapäivä menikin ok, ja ehdin antaa ruokaa piimän seassa. Virhe. Käytiin Caruson kanssa junnuagissa tekemässä jaakotusta (onnistui loistavasti) ja takaaleikkausta (oli melko hakemista). Ulko-oven avattuani tiesin mitä löydän. Takaoven euron maksanut matto päätyi roskikseen.

Perjantaina tuli sitten molemmista päistä, mutta ei aivan valtavasti. Meillä oli aku varattu, eikä ripuli kuulemma haittaa, vaan sitä(kin) voidaan hoitaa akulla. Otin koko konsertin mukaan. Edun pumppua ja keuhkoja kuunneltiin. Keuhkot olivat vielä onneksi puhtaat, mutta sivuääni on pahentunut. Se oli havaittaessa 2/6, mutta nyt se on 4/6. Puolessa vuodessa tällainen muutos. Olenkin ihmetellyt, kun välillä näyttää siltä, että sydämenlyönnit näkyvät "päällepäin", mutta oikeassa taas olin.

Gösta oli vaisu, ponneton ja haluton. Syödä se kyllä olisi halunnut, mutta mitä sitä suolta enempää ärsyttämään. Perjantaina tuli vertakin hangelle. Erja totesi Gn olevan hieman kuivunut, joten se sai bonuksena nesteytyksen akun lomassa. Lapojen tienoille kasvoi hyllyvä dromedaari-kyttyrä.

Hieman G siitä piristyikin, ja käytiin la tunnin verran ulkona. En sitten tiedä onko syynä monen päivän paastoilu, mutta virtaa siinä ei entiseen malliin vieläkään ole. No, ei se ole nappulaa syönyt suht normaalisti kuin vasta tänään. Ei meinaan halunnut lenkillekään lähteä. Toinkin Gn puolen tunnin päästä kotiin ja jatkoin En ja Cn kanssa. Gllä oli mieletön nälkä. Se norkoili kaiken aikaa keittiössä ja nuoli kuppiaan aina tolkuttoman kauan, vaikka ruoka oli jo loppu. Onneksi se sentään tahtoo syödä, muuten olisi vielä enemmän huolissani! Ponnettomuus on sille niin tavatonta. Pelkäsin jo, että mitä jos se on syönyt jotakin myrkkyä. Täälläkin seudulla joku myrkkyä aina välillä ruokaan piilottetuna kylvää. Viimeksi jouluaattona oli lähikadun pentukoira jouduttu viemään Hesaan asti.... Jospa huomenna jo häntä heiluisi tuttuun tapaan!

Ovat kyllä vallan ihmeellisiä nämä nykyiset ripulitaudit! Väitän vahvasti, ettei vielä muutama vuosi sitten ollut näin usein eikä näin rajuja tauteja koirilla. Luojan kiitos muut pysyivät terveinä!