Kun tämä koiraeläinten (varsinkin pentujen) kanssa eläminen keskittyy pisuihin ja lantimiseen, oli mukavaa vaihtelua käydä Apulannan keikalla perjantaina. Hanna ja Veera olivat hankkineet ennakkoliput, mutta sitkeällä jonottamisella minäkin onnistuin lipun saamaan. Kiitos Hanna ja Veera! Kotona naukkailin pari kamalaa paukkua á la Anu (smirreä, passoa ja Mehukatin lantrattavaa mehua). Yökk! Kun ei jaksanut kauppaan raahautua mitään parempaakaan hankkimaan...

Marilyn oli aivan turvoksissa porukkaa, meteli ja lämpötila sen mukaiset. Jostain ihmeen syystä tajusin ottaa korvatulpat mukaan, tarpeen olivatkin. Tila on niin ahdas, että korvat olisivat muuten soineet viikon jälkikäteen. Teinipuput Hanna ja Veera halusivat ehdottomasti eturiviin tuupittavaksi, mutta vanhempi "rouva" vetäytyi suosiolla hieman kauemmas hengaamaan/hytkymään sivistyneesti (lue: saamaan känniääliöt portailta niskaansa).

Tämä oli vähän tällainen ex tempore -tyyppinen lähtö, eli ei Apulanta mitenkään erityishirveän hyvän mun mielestä ole. Live-keikka kuitenkin tempaa mukaansa aivan eri tavalla kuin musiikki muuten. Kolmea biisiä lukuun ottamatta kaikki tunnistin, osasinpa mukanakin hoilata. Keikan alku kyrsi melkoisesti, kun aloittivat VIIMEIN vähän puoli yhden jälkeen kettuilemalla Kouvolasta. Jotenkin ei aina jaksa tuo aihe naurattaa. Olen varmaan liian monta kertaa ollut milloin milläkin luokalla se ainoa natiivi, ja kuunnellut taukoamatonta valitusta Kouvolasta. "Kun ei täällä ole vettä/merta/järveä", "Täällä ei ole mitään kenellekään, se-ja-se on NIIIIIIN ihana kesäkaupunki ja tää on vaan tällainen, kun ei täällä ole edes vettä/merta/järveä....." Onneksi fiilis tuosta kummasti kohosi illan mittaan.

Tätä edelsi systemaattinen Väsytä Caruso -operaatio (ilmeisen onnistunut kun olin poissa reilut 5 h, ei pisiä eikä kakia ja naapuritkin aamulla tervehtivät...). Iltapäivällä "lähdettiin vähän niin kuin kisoihin", eli Hanna tuli koirineen hakemaan meitä treenaamaan Marian kasvihuoneelle. Pakattiin Caruso yksiössä vieraaseen autoon jossa majailee kaksi urosta. Ajettiin kasvihuoneelle ja poitsu suoraan kenttää ihastelemaan. Täällä pidetään se pentukurssi, ja käydään vähän tutustumassa paikkaan etukäteen. Caruso hötsäili ympyrää häntä pystyssä, ei väliä vaikka huudellaan toisillemme äänten kaikuessa ympärillä. Caruso teki pitkän suoran putken, hyppyjä (rima siis noin 3 cm maan pinnan yläpuolella), kontakteja maassa olevan keinun laudan päällä ja ainakin kolme pisiä Hän oppii aivan tolkuttoman nopeasti kaiken, jopa pysähtymään kontakteilla. Joo joo, tiedän sen olevan ohimenevää, mutta tuo keskittymiskysy minua eniten ilahduttaa. Sitten hän katseli ja kuunteli vierestä kun Hanna ja Ruuti agilitasivat (kun ei aina ole piccuisen vuoro kuitenkaan). Caruso myös odotteli hihnan kanssa seinään kiinnitettynä ihan ilman minua käydessäni opastelemassa Hannaa. Yritin vähän ikävissäni ohjata Ruutia, mutta sen erittäin kummallinen tapa väistää esteitä viimehetkellä teki ohjaamisesta erittäin vaikeaa. En saanut tuolkkua miksi se niin tekee... Jos mun käsi ja koiran kuono on vierekkäin 20 cm päästä putken suusta ja se silti vetää ohi?????? Hmm.. onko se jotakin paimenkoirien oman tilan tarvetta vai mitä?  Caruso odotteli autossa yksiössään noin tunnin verran muiden treenatessa mitään protestoimatta. Tuon jälkeen käytiin vielä tunnin lenkki, jotta varmasti nukuttaa!!

Lauantai-aamupäivällä Jaren Minna soitti ja halusi tulla viimein Carusoa katsomaan. Kuultuaan minun olleen Apulannan keikalla hän kysyi : "Onko nyt sellainen olo, että vois laulaa 'Olen paha ihminen'?" Ei sentään, kun ei jaksanut enempää mitään juoda, eli ei tarvitse myöskään huokailla "Tämä ei ole kuolinvuode, ole hyvä ja tee se muualla..." Caruso laittoi jälleen hurmausvaihteen päälle ja unohti saman tien kaikki koiruudet. Minna toi hyvän (tulevaa) hampaitten kutinaa lievittävän kumi-köysilelun ja naposteltavaa.

Pian on päästävä Göstankin kanssa treenaamaan. Nyt on ollut jo 1,5 viikkoa taukoa eikä sitä kestä kohta kukaan. Oikein näkee miten se hermostuu tekemisen puutteessa. Sitä ottaa selvästi pattiin kun Caruso saa väistämättä niin paljon huomiota. Maanantaina on seuraava akupunktio, eli ensiviikolla mennään taas treenaamaan. Ulkona en enää aio käydä, kun kylmyys ja kosteus vetää jäykäksi koko Göstan. Perhanan halliin on niin vaikea mahtua agilityn takia, että otetaan vakiovuoro kasvihuoneelta keskiviikkoisin. Siellä ei ainakaan tuule, ja on näin syksyllä hieman lämpöisempää kuin ulkona. Pakkasten tullessa tulee väkisinkin taukoa, mutta sitä ennen pystyy viikkokaupalla treenaamaan kaviksella.

Edit: piccuisen tacci ei mahdu enää kauaa päälle. Ei olla reiluun viikkon takkia pidetty, ja nyt kaula-aukko ja vatsakappale alkavat olla nafteja. Selkäkappaleestakin on kadonnut ylimääräinen pituus jonnekin