Tokon koulutusohjaajakurssilaiset kaipasivat harjoituskoiria. Mehän mentiin paikalle koko orkesterin kanssa, kun kerran sai treenausta ihan ilmatteeksi. Alusta jäätiin rannalle ruikuttamaan, kun ei ollut sen selvempää infoa jaettu, kuin että klo 12-14 mielellään ainakin 20 koiraa paikalle. Ensiksi olisivat olleet pennut + aloittelijat. Nooh, Caruso voi huoletta pyyhkästä "kisaajien" sarjaan...

Göstan vuoro oli ensin suorittaa kolmella rastilla tehtäviä uusien koutsien hellässä huomassa. Paikallamakuu varmaa vaikka 2 muuta koirakkoa olivatkin sillä astella, että koirat pomppivat vähän väliä ylös. Seuraamista ei päästy juuri tekemään, kun koutsi puuttui Pisan vinon Göstan asentoon.... se olikin ihan huipussaan kun ei olla aikoihin ryhmässä treenattu. Sain hyviä vinkkejä seuraamisen opetteluun Carusoa ajatellen. Tulee aina ahnehdittua tuonkin liikkeen kanssa! Liikeestä maahan meno onnistui vasta kolmannella kerralla.... jotenkin se menee herkästi välillä sekaisin, eli kun nyt oltiin jauhettu liikkeestä istumista, niin..

Carusolle sattui mukavia liikkeitä: luoksetulo, hyppy ja liikkeestä seisominen. Hyppyä tehtiin laittamalla targetti, ja luvan saatuaan ampui targetille. Tehtiin seisomista esteen takana ihan erikseen. Hieman jalat teputtavat palkkaa odotellessa, mutta näin muuten seisoi oikein mallikkaasti, ja ennen kaikkea välittämättä muista koirista. Luoksetulossa jäi ongelmitta "normaalia" pidemmän matkan päähän, kun tätä on tehty lähinnä agissa "kahden esteen matkan päähän". Tuli luokse kuin tykin suusta, hieman kouluttajaa näytti naurattavan kuinka tosissan Carssu tekee kun kerran tehdään! Liikkeestä seisominen oli odotetusti vaikein, mutta siinäkin malttoi. Kuinkas se nyt näin hienosti, joutuu pian tokotreeneihin, mokoma!

Jossain kohtaa vuoroa odotellessani kurssin pääylituomari rupesi kyselemään minulta minkä ikäinen koirani on, ja että onkos se espanjanvesikoira. Hän oli katsellut halliin tuloamme (Caruso kierrokset täysillä, riehuu ja räyhäisikin mielellään) ja kysyi, mitä olen ajatellut tehdä kuumenemisen kanssa. Totesin, että noooh sitä on tässä vuoden verran opeteltu hillitsemään ja hallitsemaan, että nythän tällä kertaa meni jo ihan hyvin.

Alkukähinän jälkeen Caruso keskittyi ihan täysin tekemiseen ja minuun. Hiukan jännitin, ottaako viime talven malliin jossakin kohtaa kunniakierrokset, mutta ei! Tuomarituttavani totesi sitten, että ei tuo kyllä ole mikään espanjanvesikoira, johon minä, että eihän se oikein tyypillinen tapaus ole. Uusi tuttavani kehotti palkkaamaan lelulla ja välttämään liiallisia kehuja = innostuu vain liikaa. Hän myös ehdotti, että tämän tyyppiselle koiralle (työhullulle!!) paras palkka voisi olla työ, esimerkiksi noutaminen. Tiedusteltuaan että mitä Caruso lelulle sen saatuaan tekee (juoksee, kantaa, tappaa, ravistelee) hän sanoi hyvä että ei revi, siinä tapauksessa suosittelen vielä vahvemmin noutoa. Siksi toisekseen ylempien luokkien kohdalla noudot ovat todella tärkeitä liikkeitä. Ok, laitetaan mietintämyssyyn muhimaan. Muuten oli oikein mukavan tuntuinen koira hänen mielestään, ja totesi "Ai agilityä harrastatte, no tuolla vauhdilla se pärjää ihan täysillä bortsuillekin!" Aha, no kiva sit :D

Loppuhuipennukseksi Caruso pääsi juoksentelemaan ihanan porokoira-Sylvin kanssa. Sylvi on pari kuukautta nuorempi, joten yhteinen sävel löytyikin heti. Sylvi oli menossa johonkin Kouvolan pelastuskoirien harjoituksiin.... kuullosti kiinnostavalta lukuun ottamatta sitä, että koiran täytyy ihmisen löytäessään haukkua käskystä. Tähän asti kun on keskitytty vaikenemiseen ja on tuota haukkumisherkkyyttä ilmassa... Miten siis opetan koiran haukkumaan käskystä ILMAN että se kiihtyy, ja mitenhän se haukkuu joskus olematta kiihtynyt jotta sitä voisi siitä haukkumisesta palkita opetusmielessä????!