Kaikin puolin koulutusviikonlopusta. Johan vain sujuu välistäveto sillä kuuluisalla 100 onnistumisprosentilla, ja samalla tuli opittua aika paljonkin espvesikoiramaailmasta.

Eilen Gösta tokotteli Mareenalla. Siellä treenasi jotkut huippubortsut, ja upeasti treenasivatkin. Hieman oli ahdasta, kun ei heille meinannut riittää 2/3 hallista (kahdelle koiralle, yksi vuorollaan) kun me yritimme omia sessejämme harjoituttaa toisessa päässä. Göstalla riitti puhtia kun oli saanut niin pitkään vain vierestä katsella. Kokeilin luoksetulossa käskyksi sanaa "pallo" mutta ei se siinä toiminutkaan :) Muuten sana kyllä saa riehuloikkia aikaan.

Näytti siellä "oikeiden" tokotreenaajien puolella olevan käytössä treenipäiväkirja, josta katsottiin mitä on vuorossa ja kirjattiin ylös miten sujui. Mielenkiintoista nähdä, että vielä tuollakin tasolla tehdään useimmiten pienissä osissa ja harjoitellaan sitä kuuluisaa "yhtä osa-aluetta". Mielestäni toisen bortsun omistaja olisi aikoinaan ollut Göstan kanssa samassa kokeessa ja -luokassa. Silloin jo erottui edukseen tavoitteellisuudessaan, sekä koira että emäntä.

Toisessa päässä treenasivat seuran agilitaajat. En ole todella pitkään aikaan ollut treenejä katsomassa, enkä muistanut niiden olevan ihan tuollaisia. Ilmeisesti oma ajatusmaailman on muuttunut tämän pakollisen reilun vuoden tauon aikana, ja nimen omaan parempaan suuntaan. En tajua mitä mieltä on treenata ehken 15 esteen pätkää josta yksikään koirakko ei selvittänyt koko aikana 3-4 estettä enempää virheettä. Sitten tauko, korjaus ja taas mennään. Odottelin Annin ja Mintun vuoroa, sillä heidän menoaan on ilo katsella, mutta edellinen koirakko sahasi niin tolkuttoman pitkään rataa, etten enää viitsinyt odotella kun Hanna odotteli toisella puolella. Heräsi vain kysymys, että mitä ihmeen mieltä tuollaisessa on? Ottaisivat sitten sen muutaman esteen kerrallaan keskittyen sen pätkän onnistumiseen, ja sitten kun saa useamman pätkän virheettä läpi, vetää vaikka lopuksi pidemmän, jos pakko on. Rimatkin lentelivät koirilta  yhtenään, no jaksaako sitä enää koirakaan 20 minuutin jälkeen paahtaa? Tai joku ohjata 100% keskittyneesti? Huh huh.....

Caruso oli Mareenan puolella häkissä odottamassa. Alkuprotestin jälkeen odotteli paluutani ihan hiljaa. Esa ja Salla tulivat katsomaan Carssua kun eivät ole ennen nähneet. Esa katsoi asiantuntevasti hampaat, ja mikäs niitä oli esitellessä.  Carssu sai tällä kertaa 10 pojoa kaikesta: halliin mentiin hillitysti ja hallitusti, häkissä olo sujui, kuviot sujuivat (no siitä voi syyttää/kiittää minua tietty enemmän), bortsut saivat treenailla ihan rauhassa, eivät edes kiinnostaneet Carusoa ihmeemmin. Myös jäähdyttelylenkki kera Rommin ja rähisevän Ruutin oli leppoisa. Annettiin Ruutin rähistä omiaan.

Kesän treeniryhmä on edelleen auki. Seuran alkeiskurssi alkaa toukokuussa, ikäraja 15 kk. Eipä silti, ei minulla erityistä hinkua sinne olisikaan. Kyselin sitten, onko mahdollista päästä johonkin alkeisjatkoryhmään. Kuulemma ehkä saattaa olla kun 1 v tulee täyteen, mutta sillä edellytyksellä, että koira osaa KAIKKI esteet ja korkeat kontaktit. Ahaa, mitenhän moni alkeisryhmän käynyt OSAA kaikki esteet? Ei tasan yksikään, joka on käynyt vain sen kymmenisen kertaa. Saattaa olla, että koira MENEE ainakin melkein kaikki esteet, mutta että OSAISI.... Mareenalla on onneksi jotakin suunnitelmia kesän varalla. Kysytäänpä muiltakin jungsteriryhmäläisiltä mahtaisiko kiinnostaa oma ryhmä sillä suunnalla.

Sitruunapanta taitaa onneksi olla "turha" ostos. Olen sitä tunnollisesti joka päivä täyttänyt, mutta ei sinne tunnu juuri mitään menevän. Tänään tapahtui sellainenkin ihmeellisyys, että tullessani kotiin minua ei haukuttu lainkaan. Oho! Luulin ensin hiipiväni niin hiljaa, ettei C kuule, mutta hitsi vieköön, siinä se kökötti välioven takana.