... laulelee Edu. Heti aamusta saatiin lenkille naisseuraa, kun lapukkaneidot Nelli ja Oona sattuivat samalle polulle. Göstalla synkkasi  Oonan kanssa ja kunnon kirmailut saatiin aikaan. Edua viehätti aluksi vanhempi neito, mutta vanhojen aikojen muistoksi yritti kaikkea muuta kuin sharmantti herrasmiehemme astua lopulta molempia. Eduhan pääsi (juurikin edellämainitusta syystä) palleistaan kuusivuotiaana, mutta aina pari kertaa vuodessa lempi leiskahtaa kunnolla. Yleensä kohteena on joku nuori neitoparka, joka ei TUOLLAISISTA jutuista tiedä vielä mitään. Hyi Edu, senkin vanha likainen rakki!

Aamu oli aivan ihana pakkasaamu, voi kunpa olisi ollut kamera mukana!! Labbiksilla kun tuo meno on aina niin täynnä elämisen iloa, ja kuuraisesta heinikosta olisi saanut hienoja vauhtikuvia hengityshuuruineen. Oli ihanaa nähdä Edukin pitkästä aikaa voimainsa tunnossa. Caruso jäi kotiin, kun ilmeisesti eiliset kaiken maailman herkut olivat vähän liikaa piccu massulle. Viideltä aamulla heräsin ykäämiseen ja sain juuri ja juuri nostettua (unenpöpperössä valittu paikka) Cn tiskialtaaseen. Aamuruoka tuli myös kerran paluupostissa, mutta se syötiin hyvällä halulla takaisin... Ehdin jo hetkeksi huolestua, mutta vatsa rauhoittui tehobaktilla.

Surrrrrrrrrrr-rrrrr-rurrrr-rrrrr-rrrrrr-rrrrrrrr

Caruson kohtalon hetki koitti iltapäivällä. Nyt se turkki lähti! Saatoimme operaation jälkeen todeta tyytyväisinä että

- karva on lyhyt (tosin ei kovin tasainen...)

- meillä on kaikki sormet tallella (niitä ei edes yritetty syödä ja Carusollakin on molemmat silmät, korvat ja pallit tallella)

- ei tullut yhtään nirhaumaa (tosin vasta- ja myötäkarvaan ajetut kohdat erottuvat)

- Caruso ei kiljunut ollenkaan (rimpuili kyllä sitäkin enemmän)

- opin aika paljon pennun trimmaamisesta (noin 25 uutta trimmausasentoa)

- kukaan ei takuulla halua enää kidnapata Carusoa (suloinen karvapallero on kuin uitettu rotta)

- Caruso on urhea pieni otus, ja tienasi tuosta hyvästä itselleen emännän rakkaudella ompeleman talvitakin, ihan ekan oman sellaisen

Ajelun jälkeen piccuinen loikkasi lelulaatikkoon pohtimaan muuttunutta olemustaan ja paiskelemaan leluja

Ja sitten hetki kirputeltiin, rapsuteltiin, kapsuteltiin ja mökötettiin. Mitä tää tällainen muka on?

Tuska helpottui kun pääsi yrittämään luun varastamista isoveikalta. Gösta saa jo väistellä tosissan herhiläistä jos meinaa luunsa pitää.

Tänään Caruso muuten osasi ihan selvästi pyytää itse ulos. Sinne tuli pisi ja kaki ihan omatoimisesti, isolle takapihalle (minä sain olla lämpimässä sisällä). Jessssssssssssss!