Sunnuntaiaamu käynnistyi heti yhdeksän jälkeen. Minnalta tuli tekstari, että haluaisi lähteä mukaan aamulenkille. Eihän siinä mitään, nythän saan lykättyä Edun hihnan Minnalle ja saan helposti koko kuoron mukaan! Heti tämän jälkeen kyseli Maria, että milloinkas lähdetään aamulenkille :) Lähdettiin koik yhes koos lenkille, mukavampaa se kimpassa on. Hieman jännitti, että mitä Puli tuumaa Carusosta, vieläkö haikailee aamupalaksi piccuista...

Maria oli katsellut  Cesar Millania ja ottanut siitä uusia oppeja niin Susun kuin Pulinkin käsittelyyn. Susu kellotti selällään jo heti alkumatkasta jonkin konfliktin iskettyä, me muut jatkoimme matkaa hihnassa ja sopivaa mielentilaa odotellen. Irti pääsee vasta kun on rauhallinen, eli luopunut ajatuksesta päästä irti kiihtyneessä tilassa.

Caruso päästettiin ensimmäisenä irti, ja eipä aikaakaan kun se curvasi Susun ja Pulin luo. Piccuisen ilme oli hieman hämmentynyt, kun tulikin häätö muihin maisemiin. Tekipä hyvää itseriittoisesti ryntäilevälle "esimurrosikäiselle". Häädön jälkeen rajat kirkastuivat Carusolle, ja se suuntasi menonsa oikeaan suuntaan. Edu pääsi irti, sitten Susu ja viimein Gösta. Puli pöhköili ja pysyi sitkeästi hihnassa. Kerran kävi jokin hallitsematon tilanne, ja Gösta kurvasi salamana paikalle näyttämään Marialle, että Minä voin kyllä auttaa MIELELLÄNI sen Pulin niittaamisessa! Gösta on sitä saanut ennenkin tehdä, ja kun totesi tilanteen olevan pois Marian käsistä tarjosi hän auliisti apuaan. Maria hätisti Gn kuitenkin muualle, ja se tyytyi osaansa.

Kerran Caruso kurvasi liian lähelle Pulia juostessaan TÄYSIIIII Susun kanssa metsässä. Puli otti loikan ja toivoi hampaidensa väliin jäävän jotakin. Puli selälleen miettimään, että kannattiko. Carusoa kävelytettiin Pulin ohi lähempää ja lähempää eikä Puli suostunut täysin luopumaan kymmenenkään minuutin jälkeen. Maria otti Caruson hihnassa aivan Pulin viereen. Siinä punnittiin Carssun luotto Mariaan ja hermojen pitävyys. Caruso istuskeli täysin rauhassa, tyynenä ja provosoimatta. Tilanne saatiin onnellisesti päätökseen. Puli luopui syömisajatuksesta ja Caruso sai hyvää harjoitusta.

Tämän jälkeen meillä oli ihana, tasapainoinen lauma. Kaikilla oli oikeus ja tila tulla ja mennä, juosta ja nauttia. Caruso piti minuun erittäin hyvin kontaktia ja tuli tuhatta ja sataa luo kutsuttaessa. Tämä on ihan hyvällä tolalla ollutkin, mutta irtoaa usein liian kauas. Nyt piccuinen pysyi mukavasti lauman mukana, rennosti ja kuulolla ollen.

Maria neuvoi minua räksytyksen ehkäisyssä ja sanoi heti ensimmäiseksi, että heti pois käytöstä tällainen kuminauhahihna! Carssun pentuhihnassa on pätkä kuminauhaa vaimentamassa nykäyksiä. No joo, täytyy myöntää, ettei hihnanyppäisy ole tehokkaimmillaan kuminauhan kanssa. "Ai teidän raja on tällainen poooiinng...pooiiinngg", totesi Maria. Saatiin Marialta lainaan kunnollinen nahkahihna, ja ostan mitä pikimmin ihan oman nuorukaiselle. TSST-ääni toimii hyvin KUN SEN TEKEE AJOISSA! Tässä minun suurin ongelmani. TSST-ääni saa Caruson katsomaan minuun, mikä on erittäin hyvä. Kunhan tsstän ajoissa, se ei hauku turhia. Hmmm... vaatii vielä HIEMAN harjoitusta!!! Tänään Jukka pääsi ovesta sisään ILMAN PIHAUSTAKAAN kun olin kerrankin kartalla ajoituksen kanssa. (Hihnan vaihtamisen edutkin tulivat esiin jo kahdessa päivässä.)

Käytiin lenkin päätteeksi Marialla kylässä. Susu ja Puli menivät kodinhoitohuoneeseen. Carusolle jäi ihmeteltäväksi uusi asunto, miestuttavuus, kaksi lasta ja papukaija. Tucat kävivät rennosti maate piccuisen tutkaillessa paikkoja. Rauhallisesti hän kiersi paikat läpi, katsasti häkin ulkopuolella roikkuva papukaijan ja tutustui hallitusti lapsiin. Oli ilo katsella Caruson hillittyä käytöstä, kun Maria näytti sille, ettei hypitä tai oteta mitään ilman hänen lupaansa. Ei edes lattialle "tippunutta" piparia. Maria totesi, ettei minulla ole espanjanvesikoiraa, vaan seefferin ja spanielin risteytys :) Kun kuulemma Carusolla on niin hyvä pää, siis sisältä. Kaipa se pitää uskoa kun asiantuntija niin sanoo :) Kasvaa siellä selvästi muutakin kuin karvaa!!

Illansuussa kasvattaja-Taru saapui perheineen kylään Carusoa katsomaan. Olivat tehneet matkaa jo melkein koko päivän, mutta vielä jaksoivat poiketa meillekin. Jälleennäkeminen oli riemuisa molemmin puolin. Caruso tarjoili suukkoja, repi hiuksista ja hyppeli tohkeissaan päin ihmisiä. Neea aluksi hieman säikähti, mutta totesi sitten koirien olevan ihan kivoja. Todella rauhaisasti sujui lasten ja koirien täyttämä vierailu. Olin ylpeä kaikista koiruuksistani, niin hienosti olivat (harvemmin kuitenkin tapaamiensa) lasten kanssa. Ei tarvinnut olla huolissaan mistään, kun tasapaino ja harmonia vallitsivat. Eerokin sai suhteellisen rauhassa könytä ja ryömiskellä lattialla. Carusoa sai muutaman kerran muistuttaa, että annapas olla, se lapsi on Tarun ja Mikon, ei sinun :) Luonteva suhtautuminen lasten ja koirien yhteiseloon lämmitti niin ikään mieltäni. Eero sai rauhassa imeskellä koirien leluja, eikä äitinsä siitä kauhistunut

Sain Tarulta neuvoja näyttelyitä varten. Miten asetetaan koira seisomaan, miten jalat laitetaan, mistä ehken hiukan saa karvaa nipsiä jne. jne. Eka näyttely on varmaankin kesällä. Aloitetaan mätsäreillä ja sitten harjoittelun jälkeen olisi vuorossa jokin tai jotkin pienemmät ryhmänäyttelyt. Taru totesi Caruson muistuttavan siskoaan Ansaa: kinttua ja keveyttä riittää. Muuten oli hän ilmeisen tyytyväinen, kun ei koiraa poiskaan uhannut viedä :)

Vaiherikkaan ja opettavaisen päivän jälkeinen ilta oli erittäin rauhallinen. Yhdeksän aikoihin sain tucat houkuteltua ilta(päivä)lenkille ja sitten kömmittiinkin peteihimme koko poppoo.

Kennelmamma kylässä. Caruso viihtyi hyvin Tarunkin sylissä. Ja huom! meillä on matot lattialla!!!

Neeakin innostui leikittämään Carusoa.

Koiruuksia osa 2. Gösta narahti tällä kertaa sängystä ILMAN päiväpeittoa. Ei ole asiaa sinne.... ei onneksi ollut minun puolellani :)

Just nukahdin.... kuka siinä oikein häiritsee.....