HUH! Mahtaako riittää kolme tuntia lenkkeilyä ja tunnin step-jumppa yhdelle päivälle? Ai mikä lepopäivä? Aamusella ei satanut (jee, pitääks tästä nykyään olla onnellinen??) joten hortoiltiin vajaan tunnin verran lähimetsikössä hissun kissun. Caruson vaihteistoon hissun kissun ei kuulu, mutta hänellä teoriassa olisi ollut mahdollisuus hissutella. Välillä pojat järsivät tai vetivät keppiä ja leikkivät veikkagustafssonia sammalten pehmittämillä kivillä.

Yhdeltä starttasi neljä samalla henkisellä- ja kehitystasolla olevaa jungsteria Mielakan metsään pentulenkille. Carusoa hellittiin kolmen dooriksen voimin. Mukana olivat vanha tuttu sussu Piuha (kelpie), Lilli (bostoninterrieri) sekä Penni (Viipurin seropi). Penni oli puolivuotiaana joukkion nestori Piuhan (4kk) pitäessä perää. Lienee turha mainita, että vauhtia, riemua, painia, juoksua ja telmimistä piisasi. Ihmeen hyvin kaikki tulivat kutsusta luokse, eri asia sitten kenen luokse :) Caruso vihjaili jo aiemmin varastamalla nakit Jukan leivän päältä, että KUNNON LIHAAKIN voisi namitaskussa olla. En uskonut, siksi C menikin aina Terhin taskulle kun Penniä huudettiin. Hyvä on, nakkia pitää siis saamasi!!! Tietenkin jäi kamera kotiin........

Ehdin huokaista tovin kotona nauttien lounaaksi kaupan roiskeläpän (eihän tässä vauhdissa yksinkertaisesti EHDI laittaa ruokaa) ja askarrella työhakemuksen parissa. Ja eikun isot pojat taas lenkille. Pimeys oli ehtinyt, irtiolo sen kuin vähenee. Caruso on nyt sellaisen reilun 45 min jo odottanut suosiolla (ja ennen kaikkea äänettä) ihan home alone!! Ihanaa!!! Jätän kongin, purtavaa ja pari pahvitötteröä askarreltavaksi, eikä se edes pyri mukaan. Kyttää herkeämättä herkkuja pöydältä.

Taas puolisen tuntia huilia, rallirellun kyydissä Minnan kans jumppaan toteamaan: "Ai, tää onkin joku superhypersteppi edistyneille. Eiköhän tuolta selkäytimestä jotakin muistikuvia löydy, reilun kymmenen vuoden takaa...." Go-go-askel, vee, pudotus, perusaskel, polvi kulmaan, ympäri, mambo, tsa-tsa-tsaa, hulabaloo, häh, nyttentajuu, ja niin edelleen mentiin tunti läpi. Ihana, kunnon hiki tuli pintaan. Ja miten noi muut ei koko syksyn aikana ole oppinu tota sarjaa, kun olivat aina väärin päin minuun nähden?????

Carusolta lähti eka alakulmuri, ja kaikki ovat onnistuneesti syöneet paketillisen raakaa naudanmahaa. Enkä minäkään taintunut hajuun. Ostetaan siis lisää.

Kuulin uutisia Edun isäpapasta. Ville (Horacio do monte do catula) elää ja voi hyvin vajaan 14 vuoden iässä. Se oli todella nuori tullessaan Portugalista astumispuuhiin Suomeen. Villellä on todettu 11-vuotiaana niin ikään cardiomyopatia. Sieltähän se Edullekin todennäköisesti tuli. Muutenkin Edu on iästään riippumattomasta leikillisyydessään isänsä kaltainen. Turkin väri on säilynyt erinomaisesti, hammaskiveä ei ole poistettu kertaakan, mieli on vireä ja askel keveä! Jää kohta Köstat ja Karusot toiseksi.