Hannalla on maailman mainioimmat kissat. Vaikken kissaa ikinä itselleni ottaisikaan, nämä otukset ovat vertaansa vailla. Heillä ei juuri koirat kukkoile, valta on vallan toisenlaisissa tassuissa. Lucifer on sen verran jyrkempi tapaus, että se pääsi/joutui turvallisuussyistä Rommin ja Ruutin kanssa yläkertaan Caruson tullessa kylään.

Oltiin ensin piiiiitkästä aikaa käyty Pillinkankaalla (Mylsällä) lenkillä. Viime kesänä ei ollut Göstalla kuntoa lähteä noin pitkälle, sitten tuli Caruso ja sitten tuli kerta toisensa jälkeen tolkuttomasti lunta :) Nämä Edun muinaiset mejä-maastot ovat tulleet vuosien myötä tutuiksi, ja näissä samaisissa maastoissa Edu koki lähes kohtalokkaan peurastusepisodinsa. Tämänhetkisillä, joskin jo osittain sulaneilla kinoksilla ei ole vaaraa, että pappa lähtisi moiselle turneelle uudelleen. Tuollaisessa "oikeassa" metsässä sielu lepää, linnut laulaa eikä kukaan juuri koskaan satu tulemaan vastaan.

Edu oli aivan innoissaan riistan hajuista. Tylsiä sille ovat meidän normaalit citymetsämme! Häntä viuhtoen Edu nuuskutteli pitkin ja poikin. Ainakin muutaman teeren kiepin onnistui löytämään. Carusolla ei juuri näytä varsinaista riistaviettiä olevan, hyvä niin. Siellä ne Göstan kanssa puuhailivat omiaan välillä seuraillen Edun touhuja, mutta selvästi huomaa, ettei kumpikaan ihan tajua MIKÄ Edua moisiessa niin kiinnostaa.

Isot pojat jäivät autoon viedessäni Caruson ensin hihnassa sisälle. Tuho-kissa on tottunut vieraisiinkin koiriin, mutta haluttiin varmistaa, että se kanssa tajuaa, että taloon tuli uusi koira ja huomaa hankkiutua mielestään turvalliseen paikkaan. Keittiössä Caruso ei aikoihin tajunnut kissaa joka kurkki ovenraossa. Haisteltavaa kun riitti ja Ruuti kommentoi vankilatuomiotaan yläkerrassa. Mutta sitten... ahaa... MIKÄ ihme tuolla on?

Carssu pysähtyi tyystin, kurotti, haisteli, häntäkin laski alemmas ja alkoi kuulua kumeaa murinaa. Sitä ääntä se ei juurikaan edes pidä. Tuho vetäytyi toiseen huoneeseen ja päästettiin pian Caruso irti. Se nuuskutteli ja etsi mielenkiintoista ja ihmeellistä uutta tuttavuutta. Tuho oli siirtynyt olkkariin tv-tason ja seinän väliin ja tuijotteli sieltä tarkkana. Caruso huomasi sen, ja oli taas ihan ihmeissään kun kohtasi vertaisensa ja parempansa tuijotuskisassa. Tuholla hieman karvat kohosivat, mutta Caruso pysyi ihan paikallaan tai liikkui hitaasti, selvästi ymmällään ja kunnioittaen toisen kotia ja aluetta. Ei huonompi kokemus hänelle!!

Caruso kävi sitten hakemassa vauhtia keittiöstä: meni sinne yksinään haukkumaan hetkeksi ja tuli takaisin olkkariin. Totesi kai, että minkäs tuolle katille mahtaa, taidan "varastaa" tuosta jonkun toisen oman köysilelun. Leikittiin lelulla aikamme, sitten lopetin leikin ja jatkettiin juttua Hannan kanssa. Ajastaan Carssu kävi makuulle kaikessa rauhassa. Olipa mukava lenkki ja onnistunut kyläily!

Tuho the kissa omassa persoonassaan! Tämä katti se tuijottaa koiratkin kumoon. (kuva Hanna Mäkinen)