Koiratrio ja emäntä päättivät hieman laajentaa maailmankuvaansa, tai siis lähinnä Caruson maailmankuvaa, ulkoilemalla Mielakan laskettelurinteen poluille asti. Tarun kanssa meni puhelimessa sen verran pitkään, että pimeys meinsi vallan yllättää. Kiersimme silti pienen kiepaisun, ylämäki, alamäki, ylämäki, alamaäki.... ja hikikuuma!!

Olin juuri mielessäni ajatellut kahta keskikokoista (suhteellinen arvio, mutta näin rotukirja sanoo) snautseria nimiltään Fifi ja Rontti. Kyseiset rakkipiskit ulkoilevat säännöllisesti näillä poluilla, aina irti, aina täysin ilman hallintaa. Olen ne tähän mennessä noin viisi kertaa häätänyt pois kimpustamme. Eli ei ne ihan tappomeiningillä sentään ole liikenteessä. Tästä noin kolme sekuntia myöhemmin alkaa kuulua tuttu karjunta: "Fifi TÄNNE, Rontti TÄNNE": Snautserikaksikko kiitää meitä kohti kamalasti haukkuen. Caruso ehti juostapakittaa muutaman metrin ennen kuin SUURI JA MAHTAVA RAIVOTAR, alias emäntä, ryntäsi kumeasti karjuen kaksikkoa kohti. Nähtävästi noinkin suuri koira voi kääntyä ilmassa ympäri...

Otettiin päälle hiukan kuivattua possua taskusta ja jatkettiin matkaa. Jonkinmoinen luotto Carusolla muuhun laumaansa on, kun tuli heti kutsusta tuhatta ja sataa luo, eikä sen enempää reagoinut tilanteeseen. Ei edes jäänyt tuijottelemaan siihen suuntaan mihin snautserit menivät.

Olen tällä kertaa aikas ylpeä itsestäni. Osaan sentään edes välillä toimia kunnon laumanjohtajan tavoin. Kurkku on muutenkin kipeä, saati tuon sapelihammaskissaleijonamölyapinamaisen äänen jälkeen. Ei onneksi ole ihan SIKAkipeä vielä. Ans kattoo miten olo tästä alkaa kehittyä.