Kotka kutsui, matkaan lähdettiin - milläpä muulla kuin Minnan ralli-rellulla. En ole pestin loppumisen jälkeen käynytkään Kotkassa, nyt mentiin ihan vain kevätostoksille. Ninni lähti mukaan, kuulemma "farkkuja ja pissiskamaa ostamaan". Vaihteleva sää vaivasi; vuoroin paistoi aurinko, satoi räntää tai teki molempia. Minnan kanssa muistelimme, miten sitä sahattiin Kotka-Kouvola väliä joka helevetin arkipäivä. Aina pelotti rekat, kaaharit ja hirvet: miten sitä silloin edes selvisi moisesta. Ikävä entiseen ei ollut kummallakaan.

Pyrähdettiin ensiksi Pasaatiin. Siellä oli kaikki ennallaan. Mieleen tulvahtivat moninaiset lounastunnit, kun Es-marketista haettiin evästä ja joskus ehti pikipäin katsastaa Henkkamaukan, KappAhlin tai Seppälän "vitosen alerekit". Ankkuri oli lehtitelineessä jaossa, mutta kovin oli ohukainen viikonlopun lehdeksi .Olihan se pakko selata läpi.

Nälkä kurnii, no Heseen ei ainakaan mennä, mitenkä Rosso? Ei yhtään vapaata pöytää. Tai Hing vei voiton, sielläkin monet lounaat tuli Minnan, Sarin, Pirjon ja Raijan kanssa vedettyä. Edelleenkään eivät tarjoilijapojat tai -tytöt osaa juurikaan Suomenkieltä.

Tyyli Kotkan kautta Jumalniemeen. Mainoksia ko liikkeelle tein hyvinkin monta, mutta nyt menin ensimmäistä kertaa ovesta sisään. Minnalle löytyi työpöytä ja jakkara, kuukauden päästä toimitus. Tuovat 20 eurolla Kouvolaan asti, ja sitten joku sotka kehtaa ottaa 25 euroa saman tien, jos lainaa autoa...?

Ehdin jo ostaa kokeilusäkin Profine-ruokaa ProFormancen tilalle, kun meinasin, ettei ruokaa jaksa Kotkasta asti hakea. Mutta täälläpä taas ollaan! Otin Erjalle lammasta 15 kg ja Edu (tai kokeillaan tätä myös Göstalle) sai 12 kg maintenancea pikkusäkeissä ison kilohinnalla. Gösta lihoo omasta nykyisestä ruuastaaan, vaikka olen pienentänyt annosta. Sillä on koko ajan lisätystä Yrjölänpuurosta huolimatta niin nälkä, että ruoka täytyy vaihtaa. Toivon mukaan heille Kettusen kanssa kävisi sama ruoka.

Otin mustalle mollille kaksi tyttöystävää. Se on ollut kovin yksin viimeisen platyn jouduttua saksien kitaan. Ressukka seilaa reunaa pitkin ja peilaa omaa kuvaansa ikävissään. Jospa nyt elo iloksi muuttuisi!

Paluumatkalla Kotkan tien vaarallisuus tuli jälleen esille. Työmatkalaisena hirvitti, kun harva se viikko motarilta sun muualta raahattiin kasaan menneitä autoja pois, ja milloin missäkin tien varressa oli tieltä suistunut auto. Kuolonkolareita sattui tuon 1,5 vuoden aikana useita. Tällä kertaa rekka oli vinksin vonksin pellolla ja toisella puolella leveyssuunnassa noin kolmasosaltaan "ehjä" hlöauto. Kuskin puoli oli koko matkalta sellaista vääntyneen pellin sekasotkua, että hengissä sieltä ei oltu ketään ulos saatu. Netissä näkyikin, että hlöauton kuski oli kuollut sellaiset 2h aikaisemmin meidän tuloamme tähän kohtaan. Suorahko tie, selkeä keli, mitä lie sattunut taas. Eläköön nykyinen 6 kilometrin työmatka!