Kun toi pakkanen on niin ärsyttävä! Se on niin SAAKELIN raivostuttava! On siihen oikeastaan jo vähän tottunut. Mahtaa tulla hiki kun pakkanen sitten joskus laskee vaikka kymmenenkin asteen tienoille. Ainut ilo minkä siitä sain, oli viedä kaikki peitot, petari, tyynyt, päiväpeitto, torkkupeitto ja koirain pedit ulos tuulettumaan. Kuulemma 6 tuntia 20 asteen pakkasessa tappaa sitkeimmätkin pölypunkit.

Helppohan ne vielä oli ulos heittää, mutta kun kaikki piti sen jälkeen vielä puistella/tampata ja/tai imuroida! Päätin pestä käytössä olleet täkit ja vaihtaa käyttöön vuorostaan vierastäkit. Seuraava rojekti olikin pyykkääminen. Pesin ensin lakanat + pyyhekitä, sitten 2x peitto + muuta valkopyykkiä ja lopuksi päiväpeitto + muuta tummaa. NYT kelpaa punkassa löhötä, sekä Edun että minun: kaikki on puhdasta ja pestyä ja punkitonta.

Laiskaakin laiskempi kokki-Anu kyllästyi viimein puolivalmiisiin eineksiin ja -50% mokropöperöihin.  Tänään olen viettänyt varmaan pitkästä aikaa ennätysajan keittiössä. Kokkasin juustokermaperunoita (pussista, ei pitkästä tavarasta, joku roti sentään) ja broileripaistia. Siinä on kanaa kirkkaassa liemessä, mausteita ja porkkanoita. Saas nähdä miltä kombinaatio maistuu... Jälkkäriä ei kyllä ole, hakiskohan Jukka jotakin hyvää? Samalla kertaa uunissa paistui koirille yrjölän puuro broilerilla.

Kun sitä on aina niin urautunut noihin ruokiinkin, mitä laittaa. Kyllöittää väsätä ja syödä usein samoja (tosin syystä tai toisesta "hyväksi" havaittuja) ruokia. Siitä syystä tällainen kokeilukeittiön ruoka tällä kertaa. Aina ostaa samoja tavaroita, ilmankos ei kauppalappuja ole tullut tehtyä vuosiin. Mulla on sellainen huvittava tapa, että "harviaisempia" tuotteita tahtoo kertyä useita. Päähän jää viesti "hiuslakka on loppu". Ostan lakkaa, mutta seuraavalla kauppakäynnillä viesti räpsähtää tajuntaan jostakin syövereistä "hiuslakka on loppu". Nyt on taas neljä hiuslakkaa kaapissa... kerran oli kolme chilikastikepurkkia... ja kerran kolme kurkkua....

Onkohan muut korianomistajat yhtä urautuneita lenkeissään kuin minä? Miksi sitä pitää etukäteen päättää mihin menee, eikä vain vaeltele? Ehkä siksi, että aina on aikataulu jonka mukaan jo vaanii taas uusi homma lenkin jälkeen, tai sitten pitää ehtiä jonnekin. Mulla on kyllä ihanan runsaasti lenkkivaihtoehtoja: oikein kaksi metsääkin eri suunnissa mistä valita, joten en aivan toivottoman urautunut sentään ole. Talvi- ja kesälenkit vaihtelee maaston märkyyden, punkkien, umpeenkasvamisen, hiihtäjien ym. mukaan. Lenkin valintaan vaikuttaa ilman muuta myös se, että onko kakkiksen tulo odotettavissa ihan just heti vaiko vasta kohta. Eli miten nopeasti pitää suunnistaa metsään. Meillä ainakin on ihan selviä lempilenkkejä joita mennään useimmin. Ehken tärkeimpänä kriteerinä on se, ettei siellä yleensä käy kukaan muu :) Oikein odotan kesää, että päästään piccuiselle näyttämään meidän "oma" koiraranta Valkealan Rapojärven rannalla. Sinne voi ottaa vaikka kirjan mukaan ja naatiskella auringosta koirien lutatessa järvessä. Odotellessa kyrsii pimeys (joka on jo selvästi ainakin puolella tunnilla siirtynyt iltapäivästä) kun täytyy dallata pyöräteitä eikä voi pitää koiria niin paljoa irti. Välillä mennään pimeään metsään, kuka ainakaan minun kimppuuni uskaltaisi käydä? :)