Caruson kasvattaja Taru järjesti perromaisen agiviikonlopun Janitan opissa. Pennut, jatkoryhmä ja kisaavat oli jaettu omiin ryhmiinsä, joten vähä-niiku-samalla-tasolla oltaisiin. Hieman jo etukäteen jännitti, että miten murkkuilija jaksaa turneen: perjantaina Ulnorille, yö vieraassa paikassa Utu-malinoisin seurassa, koulutus, illanvietto ja vielä sunnuntaina koulutus.

Matka meni hyvin, mitä nyt tuntui kestävän koko päivän. Kotihommaa jäi perjantaille vielä niin paljon, että neljän maissa starttasimme navigaattorin ohjeita tiukasti seuraillen. Käytiin Riksussa syömässä Hesemässyä ja ostettiin samalla evästä. Luvattiin Ulnorille, ettei tarvitse meistä välittää eikä passata, kunhan on paikka mihin päämme saamme kallistaa.

Utu odotteli innoissaan portin takana välipalaa, mutta ei saanut ketään suihinsa. Melkoinen malikka, kun tämän meidän lauman näin hyvin kesti :) Carusolla oli täysin vieraassa paikassa hyvin vähän asiaa. Kulki ihan hissun kissun.

Lauantain koulutus

Janitan (pennuillekin) laatima rata oli vaativa. Viiteentoista esteeseen oli saatu ympättyä lähes kaikki mahdollinen teknistä osaamista mittaava ja harjoittava osio, jolla voitettaisiin kevyesti kakkosluokankin rata tuosta vain. Siis jos kaiken tuon osaisi ja koira kulkisi vauhdilla :) Radalla oli:

- eteenlähetys niin että ohjaaja liikkuu sivulle

- välistä veto

- poispäin käännös

- kepeille lähetys

- niisto, pakkovalssi ja twisti

- sylikäännös

- pimeä putkikulma

- eteneminen pujottelulla koiran ohi + sivulle

- takaaleikkaus

- öh mitä vielä?

Törmäsin hyvin pian yllättävään ongelmaan. Janita kysyi oletteko tehneet sitä-ja-sitä. Aika moneen pystyin vastaamaan KYLLÄ, mutta pian selvisi, että lähes kaikessa oli jotakin pientä vikaa. Olin saanut oppini lähinnä välikäsien kautta, eli joku Janitan opissa ollut kertoi oppimaansa eteenpäin. Oleellista olikin se, että kaikki osa-alueet; suunta, vauhti, liike, kropan, käsien, jalkojen asento, askeleet, jalan valinta, käden valinta ovat juuri oikein. Silloin kuulemma onnistumisprosenttikin on 100.

Säälistä yksi Stanley Cubrickin ottama pujottelukuva. On siinä koira... on... ja kaksi ihmistä.

Sylkkäriäkin oltiin tehty liian "paikallaan", eli koira ei ollut tottunut kirimään ohjaajaa kiinni. Väistä vedossa ynnä muissa joko/tai tai sekä että rintamasuunta, käsi/det ja jalat tahtoivat olla väärään suuntaan. Tämä on "opittu" jo Göstan kanssa, ja vasta nyt aloin oivaltaa, että miten tärkeä rintamasuunta (vaiko lasersäde) on, eli ohjataan siihen mihin koira halutaan, ei esteelle suoraan.

Ensimmäinen harjoitus olikin katastrofi, kun jäätiin junnaamaan paikoilleen välistävetoon. Kaiken lisäksi Carusolla paloi pinna kun ei tapahtunut mitään eikä se suinkaan ole tottunut odottelemaan ja odottelemaan... se ryntäili hulluna sinne tänne (häiriintyi aidan takana treenailevista toisista koirista), haukkui, komensi ja lopulta näykki kinttuja. Mulla meni paketti tästä kaaoksesta aivan sekaisin, en pystynyt enää kuuntelemaan enkä ymmärtämään Janitan ohjeita, kun seurasin sivusilmällä Caruson puuhia ja väistelin hampaita. Sanoinkin jo heti kaaoksen alettua, että nyt olisi syytä lopettaa, mutta Janita halusi saada edes yhden onnistumisen aikaan. Se oli niin kamalan tuskan takana, että nautinto jäi hukkaan. Ainoastaan helpotus siitä, että pääsin pois tilanteesta ulos jäähylle oli se mitä toivoin. Turhauduin Caruson turhautumiseen, eikä siinä ollut kenelläkään kivaa tai tapahtunut mitään oppimista. Hävetti koiran touhut ja oman pinnan palaminen. En sitten tiedä miksei voitu viheltää peliä poikki kun ei tilanne enää ollut lainkaan hallinnassa. Hyvää ekassa treenissä oli ehdottomasti eteen irtoaminen ja pimeä putkikulma.

Lyötiin päämme yhteen, ja päätettiin että Taru tulee pitelemään Carusoa toiseen treeniin. Nyt pääsin kuuntelemaan mitä sanotaan, ja meni huomattavasti paremmin kaikki. Niistokin oltiin tehty vähän väärin, mutta nyt tiedän tasan miten se ja pakkovalssi tehdään.

Sisarukset Caruso ja Venda leikin tiimellyksessä.

Caruso oli samaa kokoluokkaa siskojensa kanssa. Ihanaa riehua hangessa!

Lauantai-ilta meni kenneltalossa perronaisten ympäröimänä. Edu ja Göstakin pääsivät sisälle eteiseen omaan karsinaan. Tarun koirat olivat oven takana, ja pennut ihmisten puolella. Ruffe-veli hokasi ensiksi pienten tyttökoirien (varsinkin Inkerin) tuoksuvan ylen ihanalle. Caruso oli hyvänä kakkosena opettelemassa selkään kiipeämistä. Jokohan Inkerin juoksut kohta alkavat, kun isoGkin osoitti kiinnostusta? Ruffe ja Caruso vähän jäykistelivät toisilleen, mutta sopu sijaa antoi.

Hyvää seuraa, ruokaa ja juomaa nautittuamme raahauduimme Ulnorille nukkumaan.

Sunnuntain koulutus

Sunnuntaina oli teemana kontaktit ja keinu. Caruso on opiskellut nokkimaan alastulossa, ja ohjeena on jättää targetti pois. Miksi tehdä tuplatyö? Kun raaputtelee sormella "targetin" kohdalta maata, saa koiran siitä kiinnostumaan. Siirrymme siihen. Ylöstulo jätetään kuulemma "herran haltuun" kun ei kenelläkään ole aikaa siinä pysäytellä.

Kontaktit puomi  ja aa:

- alastulolla koira seisoo on-offissa ja maata rapsutetaan sormella

- koira painaa päänsä ja sanotaan käsky (pitäiskö ottaa "tarkka")

- koira niiailee kontaktilla ja saa aina pään painettuaan palkan

- vapautussana opetetaan erikseen

- sitten heitellään nameja kauemmas eikä koira saa liikkua, nami otetaan pois jos takajalat lähtee kontaktilta = odotetaan että koira korjaa asennon oikeaksi, eli laittaa takajalat taakse takaisin, sitten heti palkka

- vasta tämän jälkeen ohjaajahäiriötä enemmän

Keinu:

- ylöskiipeämistä siten että lauta vähän liikkuu alla

- ylöstullessa koira pysäytetään siihen kun lauta lähtee alas ja palkka +kehu

- pöytä alla tukena ettei tule suurta liikettä, avustaja tuo koiran hihnassa ylös, omistaja kutsuu ja palkkaa ylhäällä (koira nostetaan alas)

- alastulolla jalat on-off ja se kun lauta läsähtää alas on se JESS juttu jota haetaan

- koira tuodaan laudan sivusta läheltä lautaa ja matalalta, jotta läsähdys tulee nopeasti = koira liikkuu nopeasti siihen asti että lauta pamahtaa alas eikä jarruttele pitkin matkaa odotellen, että koska se osuu maahan

- koira nokkii ja pitää takajalkoja kuten puomilla

- vapautussana erikseen

- lopulta koira oppii kohdan jossa lauta lähtee alas ja pysähtyy siihen, jolloin voidaan vapauttaa siitä

- pientä koiraa (alle 15kg) EI opeteta alastuloon on-off, kun lauta pamahtaa helposti vatsaan = vapaussana annetaan kisoissa aikaisemmin koiran pysähdyttyä jarruttamaan ja odottamaan sitä ihanaa laudan alaspamahtamista

Minulle muistiinpanoja + kehityksen kohteita

- lelusta kivoin palkka (nyt uudessa paikassa ei niin hyvin toiminut mikään lelu)

- malttia ja keskittymistä = tiivis harjoitus, yksi teema mitä haetaan ja aina onnistumisesta palkka eikä ahnehdita "vielä vähän" ja tehdä sitten taas jotakin virhettä

- koira ei tee vääriä ratoja, vaan se menee sinne mihin se ohjataan

- jos on jo mokattu, turha huutaa koiraa takaisin, antaa mennä vain ja mietitään mitä itse tehtiin väärin

- koiraa ei muutenkaan kielletä "vääristä" esteistä, tulee epävarmoja suorittajia

- keskittymistä ja pohdintaa oman "laaserin" suuntaamiseen

- molemmat kädet mukana tiukoissa paikoissa = minimoi hölmöt huitaisut ja on helpompi vaihtaa kättä

- yliohjausta aluksi,  koira kumminkin lintsaa edetessään ja kisoissa

- etene itse äläkä jää ihmettelemään mitä koira tekee vai tekeekö :) (mun perisynti aina vain)

- muista että Caruso on pienempi kuin Gösta, pitää ottaa esim. sylkkärissä huomioon

Ruffe-veli näin komeana!!!!