Edun korva mätii. Onkalosta tuli sunnuntaina ruven alta puristamalla mätää jotta litinä vain kuului... Suihkutin korvan ja putsasin. Gösta on ihan hulluna korvan perään: sitä pitäis päästä nuolemaan ja hoitamaan ihan koko ajan. G kieppuu Edun kimpussa kuin vähäjärkinen. Juoksuiset nartut muutenkin inspiroivat sitä tähän aikaan vuodesta Edua vikittelemään, mutta ihanalta verimädältä haiseva korva saa aikaan uusia ulottuvuuksia tähän himoon.

Mikä neuvoksi, ettei korvaa tiskata koko päivää? Meillähän on irtoporttti! Laitettiin siis se makkarin oveen. Edu pääse kaikessa rauhassa päiväunikeskukseensa ja Carusolla on oma tuttu caru-selli ja Gösta jää keittiöön. Jäihän se, mutta kotiiin tullessani se sai kamalan raivarin. Heitin purkillakin pari kertaa päähän, mutta se vaan kiljui ja riehui portin takana. Päästin se pois kun oli edes vähän rauhoittunut. Sitten se hyökkäsi karvamunan kimppuun, tappoi ja paiskoi sitä antaumuksella. Seuraavaksi Edun kimppuun kun oli koko päivän pitänyt pidätellä nuolemista.

Kiltti Caruso

Tätä ei taas pitäisi ääneen sanoa, mutta Caruso on viime aikoina ollut todella "kiltti". Vetäminen on hieman jo lisääntynyt (kurkkaria ei ole yli viikkoon käytetty, pitäisi ilmeisesti taas), mutta riuhtominen ja ryntäily on jäänyt pois. Ennen kaikkea se on nykyisin hyvin hiljainen! Ei kuulu räyh räyh kuten ennen. Tajusin juuri, että en oikein ole muistanut asiaa edes ajatella, paitsi räyhäävien koirien ohituksissa. Niissä ääni tulee todella provosoivissa tilanteissa, joita yritänkin välttää, mutta kun aina ei tiedä millainen päivä toisella koiralla sattuu olemaan, eikä aina pääse "toista kautta". Tosi hyvin menee ohitukset muuten, eikä tarvii piccuisen suuna päänä olla juuri muutenkaan. Eläköön!

Caruso odottaa kauniisti istuen oven, portin ja autohäkin aukossa, tulee luvan kanssa "ulos". Samoin ruokakupin ja hihnasta irtipääsyn kanssa, istuu kauniisti perusasentoon saadakseen. Ja tarjoaa näitä ihan itse, vapaaehtoisesti useinkin. Hihnan laittamisesta ei tarvitse keskustella, aina tulee lujaa luokse. Kunpa pysyisikin!!!!

Eilen multa taas unohtui, että yksi on vasta pentu. Oltiin peltojen keskellä pyörätiellä enkä muistanut ottaa Carusoa kiinni hihnaan. Siinä se jolkotteli kauniisti reunassa kuten muutkin. Kaupan ja kirjaston edessä ovat hihnassa odotelleet pariin otteeseen käydessäni asioilla. Ekan kerran C yritti haukkumalla komentaa minut tulemaan, mutta käännyin aina ympäri. Tokalla kerralla haukahteli kerran ja muisti: EI NÄIN!

EDIT: Kävin ruokiksella kotona pissittämässä Caruson ja antamalla lisää hajoitettavaa :) Göstan hermo petti tyystin karsinassa. Se huusi, kiljui ja tärisi tullessani, kun otti niin kovasti päästä. Etsin sitten varastosta hänelle "lautasantennin" eli kotsan päähän. Se laitettiin häntää heiluttaen, että ihan mitä muuta tahansa, mutta ei enää karsinaa. En halua noin hermostunutta energiaa Carusolle ammennettavaksi, jotta hänen yksin olonsa sujuisi mahdollisimman hyvin. Toisaalta en myöskään halua Edulle antibiottikuuria siksi ettei toinen koira voi antaa korvan olla rauhassa!!!!