Ehdin kaikesta huolimatta harrastaa, kyläillä ja tyttistellä Caruson kanssa tällä viikolla.

Tiistaitoko

Mentiin penturyhmään, ja hmm... tuntuu ehkä siltä, että sikäli mikäli ensi viikolla mihinkään harrastuksen ehdin, menemme jatkoryhmään. Omituista, ettei pentuja enää jaetan sen mukaan, montako kertaa on käyty. Nyt vaan jaettiin kolmeen ryhmään tasan, ja seassa on ekakertalaisia ummikkoja ekan koiransa kanssa ja sitten tällaisia (muka)  "kaikkitietäviä" konkareita.

Noooh, siinä sitten kävellään koiran kanssa ja odotetaan että se sattuisi vilkaisemaan, jolloin kehutaan ja annetaan palkka.Seuraavaksi kävellään ja sanotaan koiran nimi ja kun se katsoo, ennetaan palkka. Mitä jos ollaan jo sillä tasolla, että koira katsoo käskystä? Sitten seisottiin namit kourissa edessä, ja toivottin koiran katsovan namien sijaan ohjaajan silmiin. Muuten hyvä, mutten näe Caruson silmiä enää karvan seasta! Pitää ostaa joku tukkalaite hänelle :) Tämä luopumisharjoitus oli kyllä ihan hyvä. 

Paikalla istuminenkin oli ihan hyvä sikäli, että tajusin tärkeän asian. Ollaan sen verran tehty seuraamista, että kun yritän poistua suoraan eteenpäin, lähtee C mieluusti mukaan. Sivulle tai taakse ei  lähde. Luoksetulo meni tällä kertaa oikein ja oikein, sillä mulla oli kaksi lelua :) Muuten tunnista meni hirmu suuri aika odotteluun, kun toisille selitetään rautalangasta kaikki.

Caruso keksikin ruveta pomppimaan paikoillaan. LOIKS LOIKS Uusi juttu LOIKS LOIKS. Hieman säikähdin, kun yllättäen onkin perron naama oman naaman korkeudella! Kokeilin ensin Victoria Stillwellia eli seisoa paikoillani kädet puuskassa. Ei se Carssua masentanut eikä estänyt jatkamasta/yrittämästä. Seisoin sitten hihnan päällä Stillwellina. Korkealle juu loikkaa, kun välillä lenkilläkin olkapään korkeudella vilahtaa sivusilmässä jotakin ruskeaa... Ai se oli vaan Carssu!

Torstai-agi

Jungsterimme tekivät tällä kertaa JO neljän esteen "sarjaa". Kaksi takaakiertoa ja eteenmeno siinä välissä. Tämä on jo melko hyvin hallussa. Samaa ei voi sanoa saakutin valssista. Joo, perusjuttu, ja ehkä noin kymmenen vuotta hinkattu, mutta... Ei se vaan oikein suju. Joko olen myöhässä sata vuotta tai sitten hässään/jään hässäämään koiran edessä. Oman hankaluutensa tähän toi se, ettei olla ollenkaan harjoiteltu jarruttamista, eli siihen ei ole mitään vihjesanaa agitreeneissä koskaan käytetty. Korkea aika aloittaa. Sana on "tässä", sillä samalla saa namin. On sitä sentään kuivaharjoiteltu ilman estettä, mutta vauhdin hurmassa se on tietty eri asia. Joten kuten saatiin valssi tehtyä (ja toiselta puolelta viimein ihan hyvinkin), mutta kyllä meitä vähän nauratti, kun kaikilla on vähintään toinen agikoria eikä tuollaisesta perusasiasta tule yhtään mitään!

Lauantaikyläily

Menin katsastamaan Minnan ja pumi-Jaren taloa, kun en ole vielä ehtinyt tätä asumusta nähdä. Caruso pääsi mukaan, mutta ei silti kohtaamaan Jarea. Jare on tiukka sissi, eikä sen kotiin ole asiaa. Kovaa ääntä ja melkoista vahtia pitää ihmisillekin...

Ei pitäisi oman kodin kuumeesta kärsivän mennä katsomaan toisen ihanaa omakotitaloa. Huokaus.. jospa jonakin päivänä olisi oma tupa ja lupa. Ei aivan mahdotonta ole yhden ihmisen lainaa lyhentää, laskut maksaa ja vielä jää jotain elämiseen. Minna lyhentää lainaa saman kuin minä maksan vuokraa tästä kaksiosta... Pistää miettimään.

Caruso odotteli hetken autossa kun me katseltiin tilukset ja talo. Jare meni "omaan huoneeseensa" ja Caruso pääsi ensin ulos pisille ja sitten sisälle Jaren leluja ja Minnan puuhanskoja riepottelemaan. Tarkasti tutki piccarainen kaikki paikat, ja katseli pää vinossa oven takana, jotta tuolla takana taitaa olla JOKU... Minnan syliin kampesi välittömästi ja leikki lelulla, eipä edelleenkään ole varauksellinen otus. Pihalla hetken Minnalle haukahteli, kun mentiin. "kukas toi on kun vaan vetää norttia eikä edes sano mitään...?"

Käytiin hihnalenkillä, ja oltiin molemmat ylpeitä koiruuksistamme. Alkuksi oli pientä vetämistä ja puolin ja toisin muutama haukahdus. Sitten keskittyivät kumpikin omiin hommiinsa. Tätäkään ei tullut Göstan kanssa harjoiteltua yhtään. Aina se pääsi haistelemaan ja riehumaan ja leikkimään. Ai että miten upeasti 7kk jungsteri meni reunassa omiaan haistellen.

Katselin huolestuneena Caruson korkeutta verrattuna Jareen. Vielä on varaa hieman kasvaa... Jare on surullisen kuuluisa "millillä maksi" -koira. Ihan vaan kysyn, että kuka edes pystyy mittaamaan TASAN millintarkasti koiran säkän? Onko mitta suorassa, ettei vain olisi hieman väärässä kohtaa, mitä jos mittausalusta on hiemankin epätasainen... Ymmärrän Minnan tuskan täysin, voisihan tuossa jo armoakin antaa koiralle, ja sanoa, että medi on joo.

Sunnuntaityttis Piuha

Oltiiin sovittu penturehvit sunnuntaille, ihan juu ystävänpäivän ja laskiaisen merkeissä :) Lopun perin rytmikaksikko Caruso ja Piuha saivat juoksennella aivan kahdestaan. Käytiin Mielekan koiriksella vähän pidempi lenkki. Mäki oli mustanaan laskettelijoita ja laskiasipulkkailijoita. Ponin munkin todistivat poniajeluakin tapahtumassa olleen. Lettu- ja makkarakojut oli jo viety pois kun kahden aikaan menimme... höh!

Joku nuori labbis oli touhua katselemassa. Caruso häntä hieman haistoi, mutta Piuha vei voiton. Metsässä jatkui sama ralli kuin ennenkin. Caruson väy-väy-väy ajohaukku (?) oli uusi ääni. Ekan kerran se kuului torstaiagin jälkeen, kun juoksivat isolla kentällä. Piuha ei järin hyvin halua tulla luokse, vaan menee melko kauas ja jää tuijottelemaan. Yksi hiihtäjä sattui hieman huonoon kohtaan, kun Piu-piu oli mennyt ladun yli ja päätti jäädä sinne jäynäämään. Caruso pysyy hyvin kuulolla nakin avulla :)

Ja voi ilon hetkeä! Näimme pulkkailijoita keskellä metsää. Ihmettelin, että noh mikäs taas on, kun tuohon jäivät. Oltiin juuri ja juuri ehditty napata koirat kiinni. No sehän oli koirien hoitaja mini-a! Caruso tuntui tuntevan heti, mulla vähän kesti... Caruso kävi innossaan hyppimässä mini-A:n naamalla.

PS Gösta sai maha-antibiootin, kun oli löröllä vielä/taas/jälleen perjantai-iltapäivälläkin. Mystistä, sanon minä! Nyt on jo kuukauden ajan ollut jokin ihmeellinen meneillään. Ensin Edun korva + sen nuolemisen estäminen, sitten alkoi tyttöhullutus ja nyt tämä ihmeen kestoripuli! Alkasi jo riittää. Gösta ei ainakaan mitään muuta JO olemassa olevien vaivojensa/rajoitustensa lisäksi tarvitse. Menin jo vallan sekaisin kenelle piti laitta kuppiin ja mitä ja milloin, ja mitä lääkettä milloin kenellekin. Edu on muutenin eka kroonisesti sairas tai siis lääkityksellä oleva koira minulla. Rasmuksella ei mitään ollut. Ja Edun lisäksi vielä Göstan hoito... arvostakaa hyvät ihmiset sitä hetkeä kun koiranne ovat terveitä!!!