Möllitokossa tehtiin AVO-liikkeet silmällä pitäen parin viikon päästä olevaa virallista koetta. Kuuma oli ja Gösta aivan ylikierroksilla. Sitä on ottanut tosissaan ohimoon se, että nykyisin paksista pääseekin piccu C harrastamaan, eikä aina hän. Luokassamme oli tasan yksi osanottaja. ALO-koiria oli sentään kymmenkunta.

Kaikki muu meni ältsin hyvin, mutta liikkeestä seisomisessa tuli Göstalle jokin ihmeellinen aivopieru. Kun olin kävellyt poispäin ja käännyin, huomasin sen käyvän maahan. Hyppy on tökkinyt jo edellisissä kahdessa kokeessa jotakin syystä. Se on siis mennyt ihan nollille. Tälläkin kertaa kävi sama. En aluksi voinut ymmärtää,  kuuluisa "kyllä se treeneissä osaa" lipsahti suusta. Nyt oli oiva tilaisuus testata mikä oikein mättää. Vikana on liikkeenohjaajan aiheuttama häiriö. Syytä en ymmärrä, mutta kun tein liikken itse, se meni ok, ja heti kun liikkeenohjaaja käskytti, homma meni pieleen, ja useallakin eri tavalla. Ehkä viidennellä kerralla onnistui, sitä siis megasuperkehut ja häiriötreeniä seuraavaksi 2 viikoksi!!! Ihme kyllä tuo häiriön ottaminen, kun esim. kaukokäskyissä ei ole ikinä haitannut mitään se, että joku siinä seisoo, ja vielä SELÄN takana.

Pientä epätarkkuutta on siellä ja täällä, olenkin tällainen kasin treenaaja :) Seuraamisessa onnistuivat vasemmalle käännökset hyvin, kun niitä on talvella harjoiteltu. Vinoumansa vuoksi Göstan on fyysisesti vaikeampi kääntyä vasemmalle. Arto tuomaroi, ja sanoi, että oikein mukavan näköistä kisaamista meillä, kiva katsoa ja koiralla on on hyvä vire ja ohjaajakin osaa kuulemma hienosti rytmittää tekemisiään. Saatiin lisäkehuja siitä, että mulla on useassa liikkeessä vihjesana Göstalle, jotta se tietää mitä tulee. Esim. tule luokse ja kaukot. Tuloksena 145 p, kakkostulos ja "voitto".

Tuomari Arto Merivirta, hikinen ohjaaja ja pisan vino Gösta. Tämä asento on vähän ongelmakin, kun malttamattomuuksissaan tätä tekee G myös koeliikkeissä... Sinänsä istuu oikein hyvin perusasennossa, mutta tuo yläkerta on missä sattuu...

Kipeät koivet ovat "onneksi" emännällä, ja vaiva ihan syntymälahjana saatu. Jalkaholvit ovat suoraan sanottuna keturallaan, ja se aiheuttaa sekä fyysistä- että päänvaivaa kenkäostoksilla. Asentoa korjataan tukipohjallisilla, jotka ovat syksystä asti olleet jo tiensä päässä. Muutos huomonpaan tapahtui niin pikku hiljaa, että vasta kun kaikkinaiset oireet kävivät voimakkaammiksi, älysi tämä pahvipää laskea 2+2 onkin = loppuunkävellyt tuet.

Polvi on renannut jo viime kesästä asti ainakin, sitten vaivasi kantapää, takareidet ja persus ovat aina jumissa, usein myös selkä. Hölkkäämisestäkään ei osaksi tästä syystä tullut mitään. Jalat eivät liikkuneet - eivät millään edes voineet liikkua - normaalisti, kun kaikki paikat olivat niin jumissa. Toisinaan reiden ulkosyrjän yksi tietty piste on niin arka ettei sillä kyljellä voi nukkua... mitähän vielä?

Mutta nyt on jalkatohtorilla käyty ja uudet pohjalliset tulossa. Oli hurjaa nähdä omat jalkansa valokuvattuna. Siinä tajusi miten ihmeellisessä asennossa koipeliinit oikein ovat. Voi voi, mitähän tässä vielä vanhemmiten on edessä? Tohtorisetä luetteli siinä sitten mitä kaikkea vikaa jaloissani on, ja piitkän listan ainoa + puoli oli nivelten jousto. Sitä kuulemma oli hyvin. Muuten on kaikki holvit vinksin vonksin, osa varpaista käyristyy tästä syystä, kantaluut ovat vinossa, jotkin "opikulääri"luut ovat vääntyneet näkyviin kun holvit ovat romahtaneet... niin ja paino jakautuu jaloillle väärin, ukkovarpaat eivät toimi askelessa kuten pitäisi, työntövoima puuttuu askeleesta. Kaiken mokoman lisäksi vasen jalka on oikeaa pidempi. Sitä en tiennytkään!

Lopputulemana oli se, että nämä kaikki lukuisat vaivat ovat peräisin jalkojen väärästä asennosta. Varsinkin vasen on huono, sekä jalka että tuki, joka oli jotenkin päässyt vääntymään väärään asentoon. Huomenna saan jo uudet tuet, toivomme tilanteen korjautuvan kunhan saan nämä uudet pohjalliset sisään ajettua ensin.