Sehän on jo virallisestikin ilmoitettu: asumme siis Suomen lumisimmassa kaupungissa. Eipä olisi uskonut  Meidän katollamme oli 90 cm lunta ennen kuin setät tulivat eilen kolineen sinne koliseen ja poistamaan lumet, tai siis suurimman osan siitä. Jukka oli kotosalla ja sai ikuistettua lumikasat heti tuoreeltaan. Sunnuntaina tulee kulemma lisää... Siis ei setiä eikä kolia, vaan LUNTA!

Etupiha. Portin kohdalle kertyi melkoinen kasa lunta. Sen he sentään itse kolasivat pois. Etupihan aita on ihan vinkkarallaan hangen alla.

Takapiha. Juuri ja juuri pääsi ovesta pihalle lapioimaan. Aita on siis metrin korkuinen, aitatolpat noin 1,5 m. Tuleekohan se kesä ikinä....

Kattokaa ny! Näin kamalasti lunta mun pihassa. Mahdanko päästä kukkapenkkejä kaivelemaan ennen juhannusta?

Carusolla on taas uusi hihnassakulkustrategia, tai siis hänen päänsä ja vetohalujensa menoksi on laadittu uusi suunnitelma. Heti kun yhtään kiskoo, tulee sihahdus ja nyppäsy. Kahden varoituksen jälkeen hän menee minun taakseni kulkemaan. Ja kulkee siellä epämääräisen ajan, vähintään niin kauan ettei ole aikoihin yrittänyt ohi, ei piippaa eikä "käähätä". (Jos on kiihtynyt esim. vastaantulevasta koirasta, kurkusta kuuluu "kääh kääh".)

Positiivisena palkkana on nakkia ja kehuja AINA kun hidastaa, katsoo minua jne toivottavaa. Nakin joutuu tosin "hakemaan" minun kädestäni, joka roikkuu sivulla, eli namia ei yhtään ojenneta eikä täten helpoteta sen saamista. Näin ollen hihna löystyy ja laahaa maata. Eka 1,5 h lenkki tällä tyylillä takana. Takanaolo näytti ottavan kovasti pattiin aluksi, ja kuului ääntä ja kiilausta hän yritti heti kun katsoi tilanteen sopivaksi. Mutta voi sentään, kun emännän jalat on niin kummalliset, että ne vispaa välillä ihmeellisesti sivulle! Ei kannata tunkea naama kovin lähelle, ettei osu "juhaa leukaan".

Oli jaksoja, jossa Caruso palasi taakse noin 10 m välein, mutta oli myös pisimmillään noin puolen kilometrin jakso, kun hän auliisti hidasteli vauhtia nauttien yhtenään nakeista. Tähän saumaan saatiin kaksi erittäin valtavan hyvää onnistunutta ohitustakin. Toisella kertaa hän istui eikä viitsinyt edes katsoa tien toiselle puolelle, kun tillitti minua.

Loppumatkasta hidasteli taas itse. Aina kun tunsi hihnan kiristyvän, hölläsi ja tuli hakemaan namin. Puolitoista tuntia, puolitoista nakkia pikku pikku palasina. Ennen kotia oli melko pitkä takanakulkuvaihe, kun edellä meni koira. Eipä silti kuulunut ääntä eikä edes "käähätystä". Kaksi viikkoa ainakin kokeillaan tätä, ja kerron sitten taas tulokset. Jatkuu siten, että lisään vihjesanan kun kulkee levollisesti vetämättä. Esim. nätisti. Nakit vähenevät pikku hiljaa, sen korvaa sanallinen kehu ja sitten joskus jonakin vuonna ei ehkä tarvita kuin se vihjesana ja kaikki sujuu kuin elokuvissa. Huomatkaa positiivinen asenne! Mikä lie aivopieru...

Pohrustettiin osa lenkistä polulla. Lunta on noin puolisääreen. Vaihdettiin etummaisena kulkijaa, paitsi että Gösta kulki aina viimeisenä. Ei tee hyvää sen lonkille tällainen lumimäärä... Tuuli oli tuiskuttanut polun välillä aivan hukuksiin, mutta Edupa osasi sen sieltä etsiä! Sen nimittäin huomasi kun EI osunut jalka polun pohjaan: jalka humpsahti puolireiteen asti lumeen. Polkujen penkat kohoavat viikko viikolta. Pian ylettää rystyset kävellessä hankeen asti...

Yksi hiihtäjä oli lisäksemme kuntoilemassa. Caruso haukkui ensin, mutta kun setä pyysi päästämään luo, niin eihän sitä enää tarvinnut kommentoida. Caruso meinasi lähteä setän perään, mutta päätti kuitenkin palata omaan laumaansa. Pohdin, että mahtaa tuollainen hidas, tehokas kävely varmaankin tehdä ihan hyvää piccuisen kehittyville lihaksille. Ei senkään tule aina kaahattua täysiiii! Kehittyisivät ne syvätkin lihakset siellä samaa tahtia. Sen verran tuli hiki, että jospa vaikka emännänkin "lihakset" olisivat samalla vähän kehittyneet :)