- Älä vedä

- Reunaan

- Irti siitä hihnasta!

- Tules nyt sieltä

- Ohi

- Otetaan/ota hihna pois jalan alta

- Odottakaas pojat ettei Caruso kuristu

- Mennään nyt!!

- HILJAA!

- Ohi, ei hakuta, hiljaa, tules nyt sieltä, otas hihna pois jalan alta, äläkä vedä, reuna..... jne. jne.

oooooooohhh... ei enää tätä.

Edu oli tänää duunissa. Maria tarvitsi russelille syöttiä häätötunnille. Edu pääsi samalla mampsun kanssa ihlan kahlestaan lenkille. Ja nautti koko vajaatoimisesta sydämestään. Voi miten oli kirkas katse ja kepeä askel papsulla!! Mentiin Mielakan metsän koirapolulle saakka, joten Edulle jäi runsaasti aikaa haistella kaikki ihanaiset pupun ja kurren tuoksut matkalla. Edu VETI hihnassa, niin innoissaan se oli. Arvasi varmaan purkkikassin kolinasta mitä tuleman pitää.

Russeli saatiin räiskittyä ruotuun ihan mallikelpoisesti. Edu on erinomainen syötti, kun ei provosoi mitenkään. Kotimatkalla mentiin peräkanaa russelin ja samaan perheeseen kuuluvan landseerin kanssa. On se kummallista, että pitää koira ottaa ja sitten pitää sitä 1,5 vuotta pelkästään tarhassa. Ladseeri oli nyt ollut 6 viikkoa uudella omistajallaan, ei ollut hihnaa nähnytkään tätä ennen.

Kotona suoritin ulkoilutettavien vaihdon lennossa. Gösta ei ollenkaan tykännyt siitä, että vain Edu pääsi ensiksi mukaan. Aivan sama mulle. Meillä nyt on yksinkertaisesti sellainen komento tätä nykyä, että joku pääsee mukaan ja joku ei. Vaihtelevasti joutuu joku aina välillä olemaan aivan yksin kotona ja hyväksymään kohtalonsa. Kahta enempää en ota mukaan kuin lyhyemmälle aamulenkille. On niin paljon helpompi keskittyä Caruson vaatimiin temppuihin kun on vain kaksi (tai yksi) hihna kädessä. Hyvä on tulos ollut jo muutaman päivän jälkeen.

Caruso ja Gösta kulkivat niin kauniisti reunassa lähes koko lenkin ajan. Caruso riuhtoi omaa hihnaansa aivan hetkisen lähtiessä ja tullessa. Ai miten niin kiihtyy nollasta sataan sekunnin murto-osassa...? Sain oikein roppakaupalla hyviä ohituksia, lähes täysin ilman ääntä kaikki. Tuntuu nimittäin sitä kuuluisaa vahtihaukkua piisaavan piccuisessa mikäli sen sallii. Caruso on saanut muutaman kerran purkista ja ainakin nyt uskoo ja muistaa. En ihan hevillä moista ääntelyä aio sallia. Kotona vahtihaukku meinasi yltyä infernaalisiin mittoihin. Kun pari kertaa oli vajaa nelikuinen ollut pahimmin äänessä, lensi purkki armotta päin "pläsiä" (oli siinä portin pienat sentään välissä).

Mulla oli boileripullaa mukana "kuulolaitteen" virkaa toimittamassa. Gösta sai siinä ohessa höpöhöpö (kunhan-nyt-jotakin-muodon-vuoksi-sinullekin) koulutusta piccuisen opetellessa istumista, maahanmenoa,  sivulle tuloa, luoksetuloa, katsomista ja vapaa-käskyä. Aivan loistavasti meni kaikki nekin. Kyllä se perropoikakin malttaa odottaa ja pitää kontaktia yllä vapaana ollessaan. Upeaa, että sekä Gösta että Caruso pitivät minua (jälleen kerran) tarkasti silmällä, hakeutuivat ihan vapaaehtoisesti ja oma-aloitteisesti luo ja kysyivät lupaa. Kumpikin pysähteli vähän väliä katsomaa ja luvan saatuaan jatkoivat matkaa tai tulivat kutsusta luokse. Ja täysiiiiiiii!!!!

Oli meiningissä lähteä tänään vielä jumppaan, mutta kun lähdin Edun kanssa puoli kolmen aikaan ja tulin vasta hiukan ennen viittä jälkimmäisen sakin kanssa lenkiltä, en taida enää jaksaa. Käyn hakemassa Edulle Vetmediniä ja lösähdän sen jälkeen joko sohvalle tai sängyn päälle lukemaan. Ansaitusti.