Olen aina inhonnut ja tulen todennäköisesti myös aina inhoamaan. Ei ole valkoista miestä tahi naista tarkoitettu moiseen puuhaan! Minä kyllä pelaan, jumppaan, kävelen tai nostan rautaa, mutta juokseminen........eijjumalauta!

No, tuon takana on hetken mielijohteesta aloitettu juoksukoulu. Tämä on se samainen Porin vapaa-aikalautakunnan (vai mikä lie se mokoma istanssi olikaan) laatima sohvaperunoiden juoksukoulu. Kyseinen 11 viikon mittainen ohjelma on saanut varsinkin agilityväestä runsaasti osallistujia. Jotenkin siinä hämäsi tuo sana sohvaperunoille. En tosin pidä itseäni sohvan pohjalla homehtujana, mutta Göstan jäätyä varhaiseläkkeelle (ja liikunnan oltua kevään ja kesän alun mittaan vähintäänkin hyvin rajoitettua) on omakin kunto valunut pohjalukemiin kuin kossupullon pinta rapajuopolla.

Siispä oikein innoissani haastoin kaverin mukaan, että hei, nyt treenataan yhdessä nääs. Alku oli helppoa: kävele 5 min, juokse 2 min, kävele 5, juokse 2 ja mene kotiin. Kahden päivän pinkomisen jälkeen oli heti vapaapäivä "Napostele vaikka vähän karkkia".  Eipä tuntunut edes siltä , että olisi lenkillä ehtinyt käydäkään kun oli jo kotona. Mahtifiilis, vaikka  vauhti olikin sitä luokkaa, että kävellen olisit jo perillä.

Kaksi viikkoa meni ihan tuskattomasti. Paikat eivät kipeytyneet, ja jo ehdin ajatella olleeni kaikki nämä vuodet väärässä kuvitellessani juoksemisen olevan täyttä tuskaa. Mutta annas olla! Kolmannella viikolla juoksubadini Minna viuhtoi kymmeniä metriä minun edelläni. Enkä olisi enään jaksanut juostessa mitään puhuakaan, hyvä kun saan ruhoani raahattua juuri ja juuri eteenpäin vaaditut 5+5 minuuttia. Mulla ei tuo saakelin vauhti kasva mihinkään! Askel on ehkä reilu kengän mitta, molemmat jalat sentään käyvät yhtä aikaa ilmassa = juoksuksi luetaan.

Ei taida tulla mitään. Täytyy ensi viikolla ottaa tämän viikon ohjelma uudestaan. Periksi en anna , perkele! En ennen kuin pystyn juoksemaan (vaikka sitten niin hitaasti että rollamummotkin menee ohi) viisi kilometriä yhteen menoon. Tehokas kannustin on kuvitella meitä Caruson kanssa agiradalla liitelemässä sulavasti ja höyhenenkeveästi. Se auttaa jatkamaan, mutta juokseminen on silti aivan hanurista. Piste.