Aamulla puoli kympin aikaan starttasimme kohti kasvihuonetta, tällä kertaa Kotkalaista sellaista. Ihan mukava koepaikka, eikä matkakaan kestänyt kuin puolisen tuntia. Ainoa ongelma tällaiselle jännitysvatsaiselle henkilölle oli wc:n puuttuminen. Sitä tarvitsevien piti kurvata aikansa legendaksikin muodostuneen Hotelli Leikarin kahvion vessaan. Aika hyvä, kun yhdellä käynnillä selvittiin.

Rauhaisa oli jälleen tunnelma. Pääosin koirakot odottelivat ulkona vuoroaan eikä kakofoninen haukku kiirinyt seinissä kuten agikisoissa. Jotenkin oli sellainen jännittyneen epävarma fiilis. "Kun aina tähän mennessä on mennyt niin hyvin, on korkea aika mennä pieleen." Se on sitä Ojalan suvun filosofiaa. Ja kun oikein manaa tuollaista päässään, ei tuttujen usko ja kannustuskaan ihan riitä, kiitos kuitenkin. Koe oli melkoisesti myöhässä jo AVO-luokassa. Siitä aiheutui ikävä kiireen ja hösellyksen tuntu suorittaa liikkeet kamalalla vauhdilla ilman että olisi ehtinyt muutaman hetken nollata ja kääntää aivot seuraavaan liikkeeseen. Seli seli, hölmöilin ja sekoilin, ja siinä se. Rutiinin puuttuminen ei myöskään auta. Gösta on halukas, innostunut ja ihana kisakoira, eikä KOVIN usein keksi omiaan. Mutta tänään oli vähän sitäkin ilmassa.

Tuomarilla oli harjoittelija-arvostelija mukana (selittänee myöhästymistä) ja kokeneempien kommenttien mukaan linja oli tavanomasta tiukempi. Tommi Varis on reilu ja tasapuolinen, mutta ihan näin tiukasti ei kuulemma yleensä sakota pienehköistä virheistä. VOI-koirista yksi sai tuloksen, ykkösen. EVL ja ALO jäivät hämärän peittoon minulle.

Anun ja Göstan päivän kunto

paikallamakuu: 9 (ohjaaja kohautteli olkapäitään, itselläni ei aavistustakaan tästä pakkoliikkeestä. Göstan viereinen koira lähti omistajan perään, kun piti mennä ulos asti kasvihuoneesta.)

seuraaminen taluttimetta: 7,5 (käännökset mitä sattuu, haahuilua 2 kertaa, yhden kerran en kunnolla kuullut mitä piti täyskäännöksessä tehdä, pysähdyin vaikkei pitänyt)

maahanmeno: 8 (ohjaaja hidasti)

luoksetulo: 8 (varasti hieman, eka kerta ikinä)

seisominen: 8 (ohjaaja hidasti, tätä en kyllä tajunnut ollenkaan tekeväni)

noutaminen: 7 (tarvittiin 2 "tuo"-käskyä??????????)

kauko-ohjaus: 7,5 (kaksi ylimääräistä käskyä, ei ikinä ole tarvittu)

estehyppy: 0 (hyppäsi saman tien takaisin, uusi kuvio tämäkin)

kokonaisvaikutus: 9 (Tuomari sanoi: Oikein mukavasti työskentelevä koira, harmillinen yksi nolla muuten ehjään sarjaan.)

Yhteensä 143,5 pistettä, kakkostulos, sijoitus 1/8.

Jaah ja blaaaah sanoi emäntä, lähinnä itselleen. Ei ollut hyvä fiilis niin ei ollut. Tiukka linjakin ahdisti ja aloin kytätä tekemisiäni ja tein varmasti monia asioita poikkeavalla tavalla. Siitä kertovat nuo ylimääräiset käskyt. No, ensi kesänä uudelleen!

Caruso ja Edu olivat jeeees-miehinä mukana. Hyvä kokemus Carusolle odotella häkissä ja tympääntyä. Käytiin tietenkin myös kävelemässä, tapaamassa ihmisiä ja kasvihuoneessa katselemassa. Räks räks tuli taas hyvin helposti uudessa paikassa ja tilanteessa.

Lähdettiin vielä suoraan Penni-koiran ja Terhin kanssa Mielakkaan jungsteri-treffeille. Kun ei kerran muita ilmoittautunut, otin nuo vanhemmatkin jungsterit mukaan. Hienosti olivat kahden pennun kanssa!

Jaana Siltanen oli kokeessa töissä ja näppäsi muutaman kuvan meikäläisistä.

Göstalle paras palkka on narupallo. Carusokin olisi mielellään halunnut sen itselleen.

Gösta testaa lelua: joo, otetaan tämä! Tätä on kiva velipoikien kanssa kiskoa.

Pallinaama palkintojenjaossa. Palkinnot oli todella hienot: ruokaa, pokaali ja lelu. Vähän nolotti seisoa ykköspallilla tällä tuloksella, mutta kun ei kerran parempiakaan tuloksia ollut...