Tuon ekan viikon jälkeen vauhti (niin pojalla kuin sosiaalistamisenkin suhteen) on kasvanut kovasti. Ollaan urakalla tutustuttu monenlaisiin asioihin, puolet on varmaan jo unohtunut emännän päästä. Kyläilty on useampaan otteeseen, on jopa löydetty sellainen paikka johon malttoi käydä tuolin alle nukkumaan. Jukan äidin luona "mummilassa" ei onneksi vahinkopisiä sattunut, kun tämä mummi ei ole varsinainen koiraihminen, vaikka on oppinut pojista onneksi tykkäämään :) Maton hapsut ja kaikki nypylät kyllä nypittiin ahkerasti parempaan kuosiin sillä reissulla.

Kuuluisa vaaleanpunaruskea häkki on nykyisin Caruson mielipaikka. Siellä on hyvä nukkua ja matkustaa. C kävi "eläinlääkärissä" harjoittelemassa pöydällä ja tutkittavana oloa samalla reissulla kun Gösta kävi akupunktiossa ja Edu sydämen kuuntelussa. Edu pappa-raukka sai kolmisen viikkoa sitten sydänlääkityksen läppävikaan. Tällä kertaa uutiset olivat Edun piristymisestä huolimatta huolestuttavat. Nyt sydämessä kuului epäsäännöllinen rytmi, joka vaatii jo toisen lääkkeen kuukauden sisään. On aika surku, että noinkin iloinen ja hyväsydäminen koira sairastuu vakavasti. Edun sydän on niin suuri ja kultainen, että olisi luullut jonkin muun sairauden ennemminkin iskevän. Otetaan nyt asia kerrallaan ja toivotaan Edun vielä kanssamme laatuaikaa mahdollisimman pitkään viettävän.

Porukkaa on kylässä piisannut tasaiseen tahtiin, ja Caruson avoimuus jaksaa ilahduttaa kerta toisensa jälkeen. Suoraan syliin vain, tai hyppimään vasten. Siitä en vielä ole hennonut kieltää kovin pahasti. Metsälenkkejä ollaan tehty, ja arvata saattaa kuka siellä kaikista kovinta vauhtia aina pinkoo ja ensinnä kaikkeen ennättää!! Koulutus on jo todella VAKAVISSAAn aloitettu. Ruokaa ei ole nätisti istumatta oikein koskaan tullut, ja nyt nätisti istumista, luoksetuloa, perusasentoa ja noutoa harjoitellaan hieman systemaattisemmin.

Teimme kahtena tiistaina vierailun tokokentällekin katselemaan touhuja. Ekalla kerralla hieman jännitti, onneksi löytyi kelpien pentu leikkiseuraksi. Koska se on reilua viikkoa nuorempi, Caruso kellisti mokoman rääpäleen mennen tullen. Tokalla kerralla kentälle meno edelleen hieman hirvitti, kun porukkaa oli niin mahdottomasti. Mutta voi ihanuus, samainen kelpie oli siellä taas odottamassa selätystä. Samalla reissulla törmäsimme sammarin ja kaukkarin pentuihin, joista jälkimmäistä tosin vain haisteltiin.

Sunnuntaina oli vuorossa agilityhalli. Gösta treenaili Kipon kanssa tokoa (oli emännätkin mukana), ja kyllä oli taas ilo tehdä hommia Göstan kanssa. Ei sitä tuntunut esillä olevat agiesteet suuremmin kiinnostavan. Nyt mulla on parempi mieli, kun olen kuvitellut sen suuresti kaipaavan entistä, rakkainta lajiaan. Ilmeisesti toko on vähintään yhtä kivaa! Pikku-C kävi vähän höntsäilemässä hallissa. Pientä hyppyä koitettin pari kertaa. Pujottelu ja mutkaputki menivät oikein hyvin. Rohkeuttakaan ei tunnu puuttuvan, kun hupsis vain, hän olikin menossa puolessa välissä puomin ylöstuloa ennen kuin kukaan huomasi mitään!!

Pentutreffeillä ollaan käyty jackrussellinterrierin luona. Hieman vanhempana ja "terrierimäisempänä" on Kosmo-poika kurittanut Carusoa, mutta eipä tuo näytä olevan moksiskaan vaikka joutuu välillä kynnysmatoksi. Yritin sitten opastaa omaani, että pure palleihin, kun siinä sun naamalla niitä roikuttaa, muttei herrasmiessopimuksella wrestlingpainiva Caruso sortunut niin brutaaleihin konsteihin. Sarin pihalla oli mukavasti pentuputki esillä, ja siitä poijjaat viilettivät peräkanaa.

Tämän viikon paras oli Suuri Raivari Ojalle. Caruso oli aiemmin hyppinyt läheisen pellon laidalla olevan ojan yli Göstan perässä. Mutta mitä tapahtuikaan?? Oja oli ruvennut tulvimaan, kuohut vain pärskyivät, eikä pieni poika enää päässyt yli. Sekös rupesi suututtamaan ihan tosissaan. Caruso juoksi pitkin ojan reunaa, roikkui välillä pientareella melkein tippuen ojaan ja räksytti tauotta. Kyllä nauratti toisen pohjaton kiukku!!

 Tänään meillä olikin suuren ilon päivä, kun saimme pitkästä aikaa Anniinan Lappeenrannasta kylään. Anniina on aikaisemmin ollut vakavasti koirakammoinen ihminen, mutta Edu ja Gösta (enemmän kuitenkin Edu) saivat moisen kammon pian väistymään. Anniina on jopa käyttänyt ihan yksin hurjimuksia lenkillä, olen hänestä niin ylepeä! Anniina toi "rotinoihin" luita ja lelupallon, jotka testiryhmä havaitsi hyviksi. Pääsin sitten isojen poikien kanssa viettämään laatuaikaa pitkälle lenkille kun Caruson jäi "kumminsa" kanssa kotiin torkkumaan. Tai siis kummi väitti vain Caruson torkkuneen hänen itsensä lueskellessa lehtiä sohvalla...

Eikä siinä vielä kaikki! Myrskypäivä lennätti ovellemme toisenkin vieraan. Kolmen portugeesin omistaja Jaana piipahti kylässä samalla kuin kävi Kouvolassa koulutuksessa. Jaanan Elsa-koira on meidän Edun siskolikka. Ja voi onnen päivää, täältäkin laukusta löytyi luita ja swedupelle-luu lelu (nimitys johtuu kauniista sinikeltaisesta värityksestä). Caruso pani parastaan eikä juuri kuin hieman maistellut Anniinan varpaita... ja roikkui huivissa... ja varasti hansikkaan... mutta muuten hän oli mitä mallikelpoisin.

Koirat olivat kuin mitkäkin valokuvausmallit, sillä siihen tahtiin kävivät kummankin vieraan kamerat.Caruso pääsi ihan kummin syliinkin terävistä hampaistaan huolimatta .)