te plokini lukijat? MAreenalla hengaillessa törmää tuon tuostakin "vanhoihin" agi- ynnä muihin tuttuihin, kun käyvät lähinnä seuran puolella treenailemassa. Tuntuu siltä, että olen jo ollut kamalan kauan pois ympyröistä, vaikkei aikaa ole kulunut kuin reilu vuosi. Mukava huomata, että meidätkin vielä moni muistaa, ja joku jopa käy näillä sivuillakin löpinöitäni lukemassa.

Laittakaapas kommenttia kaikki vieraat, olisi kiva tietää ketä kaikkia tänne oikein on eksynyt!!!

Viikonloppuna oli operaatio "väsytä Caruso" meneillään. Loukkasin käteni viikolla ja jäi vähän touhut vähiin. Minnan kans riehuttiin lelun ja Caruson kanssa lähipellolla, piilotettiin lelua, heiteltiin keppiä ja lisäksi lelua toisillemme. Piccarainen juoksee välillämme korvat hulmuten.

Lauantaina lenkkeiltiin Susun, Pulin ja Puuman kanssa. Ihana lauma, kun Caruson satunnaisia yrityksiä lukuun ottamatta kaikki vaeltelivat rennosti metsässä. Puuma kirmaili Carssun kanssa, siinä vasta kelpo "varaisoveli"! Caruson tahtotila laitettiin pienimuotoiseen testiin: hän pääsi Marian auton paksiin ja sieltä olisi päässyt pois istahtamalla tai peruuttamalla aivan inasen oviaukosta tungeksimasta. Ei halunnut C tehdä kumpaakaan. Jäkitti sitkeästi hievahtamatta pää alhaalla. Vietiin Pinja balettiin, ei luovu, tultiin Marialle, ei luovu, laitettiin Puuma seuraksi, ei luovu, haettiin Pinja baletista ja mentiin meidän pihaan, sitten hievahti taaksepäin ja pääsi ulos. On se sellainen päättäväinen jästipää aina välillä. Liekö emännältään oppinut.

Tänään lenkkeiltiin Ummeljoen soramontulla Rommin ja Ruutin kanssa. Rommi ja Carssu kirmailivat yhdessä, mutta Ruutin kanssa ei parane laskea. Toisaalta näyttäisi näillä kahdella olevan samat halut ja toiveet, mutta Ruuti on sen verran räjähdysherkkä ja kun ei C ole sieltä nöyrimmästä päästä, niin parempi heidän olla irti vuoron perään. Silmänkantamattomiin oli sorakasaa + polkuja. Emännät melkein upposivat savihiekkavelliin: minä nilkkaa ja Hanna polvea myöten. Mitähän olis pelastuskoirat tehneet jos oltais oikeasti juututtu sinne, apuaa juoksuhiekkaa!!!! Parin tunnin lenkin ja lelun piilottelun (lähtee kuin ohjus ja pysyy jäljellä kuin juna) jälkeen kotona makasi rento ja onnellinen piccuotus. Mitenhän kauan sitä voi piccuotukseksi oikein kutsua...