Lauantai

Haettiin siis poika kotiin lauantai-iltapäivällä. Matka taittui ihanassa vaaleanpunaruskeassa kevythäkissä. Ensimmäise viisi minuuttia kuului kiljuntaa, toiset viisi läähätystä, mutta sen jälkeen nukuttiin jo rennosti kylkimakuulla. Pysähdyttiin matkalla syömään, juomaan ja pisimään huoltsikan pihalle. Isot pojat raijattiin hetkeksi mummilaan jotta tulokas saisi kaikessa rauhassa tutustua uuteen kotiinsa (lue viilettää ympäri ämpäri ja paiskella leluja). Edu ei ollut piccuisesta lainkaan kiinnostunut (voi ei, taas tätä! Olisin kyllä jotakin ihan muuta 12 vee synttärilahjaksi toivonut... nakkikakun vaikka...), mutta Göstaa kiinnosti kovin. Isot ja pieni siitä toisiaan haistelivat suht koht sovussa, ja pian olikin jo aika mennä omaan mökkiin yöunille.

Sunnuntai

Aamulla kuuden aikaan ihmetys oli suuri, kun ei pisiä löytynyt mistään! Caruso nukkui oikein rauhallisesti siihen kuuteen, jolloin käytiin ulkona ja syötiin. Edu vietti aikaa sängyn päällä ja Gösta koulutti tulokasta: Toi keittiö on sitte vähä niiku MUN alue! Siellä on ruuat, herkut ja ihmistenkin ruuat! Tästä hieman neuvottelimme muutaman päivän ajan, mutta tilanne rauhoittui nopeasti. Caruso kirmaa rivarin pihassa ja omassa pihassa kuin kotonaan. Hyvin on siisti otus, pisejä ei juuri tule sisään kuin pahimman riehun aikana. "Siirrä pentu rauhallisesti paperille kun näet sen etsivän pisipaikkaa...." Näillä ei varmaan ole ollut perroa!!

Maanantai ja tiistai

Meni rutiineita opiskellen. C näyttää suorastaan närkästyneeltä jos hänet puolinukuksissa kiikutta pihalle hokien pisipisi, pisipisi! Jotenkin tottui tuohon Göstan alati vuotavaan hanaan, ja nyt luulee vedenpaisumuksen olevan samaa luokkaa... Pysyteltiin tässä ihan kotinurkissa, sillä kaikkea uutta löytyy tästäkin. Ihanan rohkea on pentu, ei säiky juuri mitään. Vahtihaukkua alkaa jo tulla, jos joku tulee sisälle. Kepo-Jukka on tämän ekan viikon apunamme, muuten ei oikein tulisikaan mistään mitään! Naapurit ollaan jo haisteltu läpi ja hihnassa ja irti käyty tuossa meidän kujan kääntöpaikan nurmikolla eli "lämpäreellä". Sinne koitetaan kaki saada tulemaan. Ei C oikein välitä sitä kotipihaan vääntäkään. Lelut saavat kyytiä, ja esim. kengännauhojen solmimista, lakaisemista tai lattian pyyhkimistä on aivan turha kuvitella tekevänsä ilman avustajakoiraa.

Keskiviikko

Ensimmäinen oikea vieras, Hanna, tuli katsomaan pentua. Luokitteli melko nopeasti luupääksi... Ei liene kovin kaukana totuudesta. Omaa tahtoa ja kiukkua löytyy nyt jo! Gösta alkaa selvästi lämmetä tulokkaalle. Nyt sen kanssa voi jo hiukan painia ja touhuta. Ihmeen hyvin isojen hermo pitää, mutta vinkulelunakin C saa tarpeen mukaan toimia. Tänään oli IHAN KAMALAN HIRVEÄ PÄIVÄ sillä C pestiin! Ihanan kotoisa pissanhaju sai väistyä kukkaistuoksun tieltä. Ensiksi meinasin  Edun peruja olevassa lasten vannassa (jälleen kerran vaaleanpunaisessa) pestä, mutta totesin Caruson mahtuvan aivan hyvin PESUVATIIN! Ääni oli paha ja kova, tuntui ihan kuin henki lähtisi. Pesu-urakasta selvittiin kuitenkin varmoin otten nopeasti. Ja sitten tärkeä huomio, eli Mitä opin tänään? Sen, että siinä missä portugeesi käy märkänä kerälle kuivattelemaan kaikessa rauhassa, juoksee perro ympyrää niin kauan (yli tunnin) kunnes on kuiva. On siinä mulla kanssa vesikoira......... Jos joskus agilityssä tuntuisi siltä, että vauhtia kaivataan lisää, takuuvarma resepti on keksitty.

Torstai

Hipsutellaan pikku hiljaa hihnassa hieman kauemmas sekä yksin että isojen kanssa. Leluiksi kelpaa ihan mikä tahansa: vessapaperirulla, vanukaspurkki, karkkirasia, hiuslenkki, akvaarion haavi, se surullisen kuuluisa rikkaharja jne. jne. Lahkeet, hihat ja hiukset saavat välillä osansa. Koirien fanikerho Allli&Elli tuntuu pesytyneen meidän etupihalle kameroineen. Joutui hieman huomauttamaan tytöille, ettei ihan joka päivä kuitenkaan tarvis tulla...

Käytiin ajelulla. Tarkoitus oli ajella tuohon noin viiden minuutin matkan päähän kirjastolle, Caruso käy katsomassa läheisiä sorsia ja ulkoilee ja odottaa sitten autossa hetken yksin. Tosiasiassa ajelin kaksi kertaa kaupunkiin ja takaisin ennen kuin kiljuminen lakkasi. Kirjaston pihassa totesin kakkiksen tulleen autoon, ja sitä oli tassujen mukana levinnyt vähän joka paikkaan. Sorsat vähän lohduttivat kärsivää perropoikaa ja takaisin kotiin päästiin huomattavasti lyhyemmän lenkin jälkeen. Mitä opin tänään? Sen, että autohäkki on liian suuri ja ihmeellinen pienen pojan siinä matkustaa. Palaamme siis vaaleanpunaruskeaan kevythäkkiin mitä pikimmin!!

Kynnet leikattiin ja käytiin hieman metsässä ihmettelemässä. Illalla C pääsi isojen mukaan iltapissille, että oli jännää! Mulla on talutusapuri joka pitää tiukasti kiinni jomman kumman hihnasta :)

Perjantai ja lauantai

Vieraita on jostain syytä riittänyt enemmän kuin ennen! Isotkin pojat on välillä ihan väsyneitä kun vähän väliä emäntä tai kepo pomppaa ulos tai kaivamaan jotakin pennun suusta. Ja vähän väliä tulee joku käymään. Johan tällaisesta vahtimisesta vähemmästäkin uuvahtaa!! Rytmi tuntuu nyt löytyneen: kuuden aikaan pihalle ja aamukakkis ja pisi sekä ruoka. Sitten vedetään hirsiä noin kasiin, jolloin tulee pian jo aamukakkis no 2. Emäntä syö ja lähtee isojen kanssa lenkille. Sitten riehutaan ja  torkutaan vuoron perään (tämä vaihe tunnetaan nimellä Aamuriehu), kunnes tulee lounas. Iltapäivä onkin sitten rauhallisempaa. On tainnut pentulootassakin olla rauhoitusaika tässä kohtaa. Kerätään siis voimia jotta jaksetaan vetää Iltariehu kunnialla loppuun asti. Sen jälkeen meillä on koko huusholli valmis yöpuulle.

Lauantaina tehtii ensimmäinen koiravierailu kolmevuotiaan Lindan luokse. Westienarttu sai kyytiä heidän omalla pihallaan, kun meidän ei-niin-vieraskorea poitsu jahtasi villisti haukkuen neitiä ympäri pihaa. Lindalle riitti ja se lähti sisälle. Mentiin sitten perästä, kun kaunis ajatus oli olla kylässä sen aikaa, että pentu rauhoittuu. No, se jäi kauniiksi ajatukseksi... Caruso viiletti villinä taloa ympäri, kävi välillä räksyttämässä Lindan häkin suulla (neiti vetäytyi sinne pakoon) ja heittäytyi viimein matolle järsimään Lindan luita. Lindan emännälle jäi varmaan hiuksia nostattava käsitys meidän arkielämästä kun kauniiksi lopuksi vielä kiljuen taisteltiin hihnan laittamisen kanssa eteisessä... Kai he tästäkin kokemuksesta vielä toipuvat, ei varmaankaan tarvitse ihan heti uudestaan mennä kylään...

Sunnuntai

Tänään tuli Buno-veli kylään, jeeeeeee! Heti aluksi selviteltiin keskinäistä tärkeys- ja törkeysjärjestystä laittamalla päätä toisen säkän päälle, nojailemalla toisen selkään jne. Leikkiä ja riehua piisasi Bunon ollessa vuorostaan niskan päällä. Käytiin tuossa lähipellollakin revittelemässä oikein olan takaa. Caruso otti hienosti kontaktia ja tuli jopa muutaman kerran luokse kutsusta. Olin hänestä niin ylpeä!! Ralli jatkui vielä kotona, ja päästettiin isot pojatkin hetkeksi mukaan. Edun ilme sanoi ihan selvästi, apua! Nyt ne monistuu! Gösta oli taasen aivan haltioissaan ja jahtasi Bunoa kuin herhiläinen. Kuinka ollakaan, viikko on vierähtänyt ja pentukin venähtänyt selvästi suuremmaksi. Vielä hän mahtuu portin pienojen välistä, eli yksinoloa on harjoiteltu vain lyhyitä piipahduksia ettei Gösta leikki-innossaan vahingossa satuta toista. Jatkossa C on eteisessä portin takana (siinä ei ole mitään tuhottavaakaan) ja isot pojat on keittiö-makkari -sektorilla.