Jäät ovat selvästi alkaneet sulaa, siispä rannalle! Valkealassa on Edun rannaksi nimetty ihana paikka, jossa olemme monia mukavia kesäisiä hetkiä viettäneet. Aurinkoinen huhtikuun päivä on oiva hetki käydä tarkistamassa, että ranta on vielä tallella ja sinne on edelleenkin esteetön pääsy.

Edu johti joukkoa häntä ylhäällä, oltiinhan taas "oikeassa" metsässä. Se on niin tohkeissaan päästessään riistan hajuja haistelemaan, ettei samaksi koiraksi uskoisi. Pikkuveljet seurailivat taas mukana, mutta siirtyivät pian kieppumaan viimeisissä lumilänteissä tai kiskoman keppiä keskenään.

Muutaman metrin verran rannasta oli jää sulanut. Vesi oli todella korkealla, vähintään puoli metriä normaalia ylempänä. Vesikoiria kun ovat, veteen oli päästävä, ainakin osittain.

Josko tuota ottaisi ja pulahtaisi... aika kylmää on, riittäköön etuosan kastelu kun toi emäntäkin tuolla kieltelee menemästä.

Munkaan varpaita ei palele yhtään! Hieman plumpsahdin tuolta reunalta, mutta en ihan pudonnut järveen.

Kerro, kerro kuvastin, ken on perro kaunehin? WOW mikä komea uros!

Kun kerran järvivesi on vielä niin turkasen kylmään, kahlataan me joukolla lammikossa.

Paluumatkalla Caruso sai risteyksessä vainun, siitä oli vamaan joku kulkenut. Otti mahdottoman spurtin täyteen laukkaan, tuli kuitenkin takaisin kun huusin ja rämistin purkkia. Se on nyt tällaisia saanut sen verran, että täytyy miettiä missä pitää häntä irti. Tuleehan se takaisin spurtin jälkeen, mutta voipi olla hengenvaarallista tuollainen säntäily. Otin kävelemään mukana jonkin matkaa, mutta kun siitä vapautin, ennen pitkää taas mentiinhajun huumassa. Hihnassa joutui autolle kävelemään, mutta pieni jäähdyttely ei tehnyt pahaa. Olivat kaikki ehtineet juosta, nauttia ja touhuta siihen mennessä jo melkoisesti. Muuten mentiin mukavasti vaellellen lenkki, rennosti ja hallitusti. Edulla oli selvästi enemmän virtaa ja Carusokin huomasi sen, ja kunnioitti Edun rauhaa.

Yritettiin mennä MAreenalle treffaamaan pientä Friida-portugeesia, mutta pentukurssin aikojen kanssa oli jotakin sählinkiä eivätkä he enää olleetkaan paikalla. Meidänkin jungsteriryhmällämme piti tänään alkaa uusi kurssi Sannan vetämänä, mutta samaisesta aikataulutussähläyksestä johtuen ei päästy aloittamaan. Hinku olisi jo kova! Ensi viikolla sitten, TOIVOTTAVASTI.