Pakkasista huolimatta olemme saaneet välillä lenkille koiraisaa seuraa. Uusia tuttavuuksia ovat Ellun Dani (kk mäyrisuros) ja Neeli (sekoitusnarttu). Dani on tällainen "haasteellinen" koira ollut, eikä Neelikään helpoimmasta päästä. Ilmankos Ellu haaveilee seuraavaksi perroa :) Tänäänkin lenkki sujui kommelluksitta. Mun koirat kävelee tätä reunaa ja sun koirat toista. Caruso curvaili hieman kyselemässä leikkimään, kun viimeksi pääsi molempien kanssa juoksentelemaan. Nyt ei päästetty, kun oli lainvartija-Göstakin mukana. Pohrustettiin hangessa urakalla, ja todettiin sen käyvän step-hydrobicistä tai rasvapakarajumpasta aivan oivallisesti, ilmaiseksi, raittiissa ilmassa ja koirille samalla liikuntaa antaen.

Päivänä eräänä oli hieman haasteellisempi lauma yhteisellä lenkillä, Edu, Gösta, Caruso, Ruuti (lapinporokoira), Rommi (ponin kokoinen sekarotuinen), Puli ja Susu. Lähtöasetelma oli mielenkiintoinen:

- Puli söisi mielellään Caruson, varsinkin kun Caruso juoksee ja leikkii mielellään Susun kanssa joka on Pulin henk. koht. daami

- Ruuti haluaisi rettelöidä ihan kenen kanssa vaan

- Gösta haukkaa mielellään pienen palasen Pulista, mikäli saa aihetta. Ruutiakaan ei katsota hyvällä silmällä, mokoma kukkopoika!

- Susu ottaa tahallaan kaiken irti Caruson ihailusta ja härnää Pulia tieten tahtoen

Jäljelle jäivät Edu ja Rommi, jotka ikäerostaan huolimatta (Edu reilut 12, Rommi 3) ovat hyvin samankaltaisia monessakin kohtaa. Nytkin silmän välttäessä Edu jolkotteli Rommin tuntumassa kuin sanoen: Ei lähdetä mukaan mihinkään, mennään ihan rauhassa vaan!

Caruso joutui ensin kulkemaan reunassa irti pääsemättä kenenkään luo. Hienosti menikin, tikutti tahdissa korvat alhaalla eikä keekoillut lainkaan. Katseli kaihoisasti Susun suuntaan, että jospa pian pääsisin tuonne... Ja pääsihän se, palkaksi hienosta käytöksestä. Takinliepeet lepattaen siellä paineltiin, hanki vain pöllysi. Puli seurasi kiltisti Mariaa, Gösta skannasi kaiken aikaa tilannetta. Sillä on kyllä tilanne täydellisesti hallussa, eikä se turhia rätise muille.

Puli vapautettiin ajastaan, ja hetihän se ryhtyi kärkkymään Carusoa kiinni rikkeestä. En heti tajunnut Pulin hakevan vauhtia ja boostia aikeilleen lähtemällä juoksemaan täysillä Caruson luo minun jaloistani. Maria minua valisti, ja örrrrin mörrrrin mörisin Pulille, että ans olla, se on MUN laumaa. Olin vaistonnut, että kohta tapahtuu, mutten tajunnut syytä. Olin juuri huutamassa Caruson pois, kun Maria hihkasi, häädä Puli. Vielä kerran se yritti lähtöä mun jaloista, mutta sen että olkaa käänsin ja ärähdin, Puli palasi Marian jalkoihin. Pienen muistutuksen Carssu kerran sai, mutta se tuli "oikein" ja sopivalla volyymillä. Sanoinkin Marialle ja Hannalle, että me ollaan vähän outoja koiran omistajia. Okein haetaan hankalia tilanteita ja halutaan meidän koirilla olevan ikävää ja kurjaa. Maria oli niin tyytyväinen, että rökitin Pulin ja minä olin tyytyväinen, että picCaruso sai vähän aikuiselta uroolta kyytiä

PS Edu oli jo menettää kepposmestarin arvonimen. Hän on ollut kepposten ton luottopelaaja: aina on tullut kun on lenkille viety. Gösta taas piukkaa ja pihtaa... meinaa aamulla hermo mennä kun ei löydy sopivaa paikkaa. Mutta nyt on picCaruso uhannut pahasti Edun titteliä, kun yleensä iltapäivällä tuottaa kaksi kepposta saman lenkin aikana. Tänään kuului sisältä mölyä, ihmettelin oikein, että mitä nyt, mitä se haukkuu noin. Toisella oli maaliman kamalin hätä, ja ryntäsi ulos asioimaan, kun ei sisälle millään enää kehtaa. No, Edu on ilmeisesti huolissaan tittelinsä menettämisestä (vai olisiko sittenkin herkistynyt vielä entistäkin enemmän naudalle kun saivat naudanmahaa...) kun sunnuntaiaamuna oli oikein kaksi ilahduttavaa keppostelua tehnyt sekä eteiseen (matolle) että olkkariin (ohi maton)? Pitäköön siis tittelinsä: Hyväi naiseeet ja herrrraaat...... Portugeesien pöyhkein ja pöllömäisin kepposmestari vuonna 2010..... Eduuuuuu Eduardoooooooo Special-Kooooo Kettuneeeeeeen!!!!!!!