Jestas sentään, miten tätä päivää on odotettu! Talvinen pentukurssi ei lopulta edes alkanut, ja yksinään tai kavereiden kanssa räpeltäminen alkoi kyllästyttää. Selvästi kaipaan ohjattua, säännöllistä toimintaa, jossa joku tuntee ja tietää koirani ja paukuttaa mun tyhmään vaiko tyhjään kalloon asioita.

Sanna vetää Marialla alkeiskursseja, ja saimme kasaan oman jungsteriryhmän = oman vuoron. Ohjaajien eri tasoista ja koirien eroavaisuuksista huolimatta meidän ryhmämme on melkoisen tasainen, jollakulla sujuu yksi asia hyvin, toisella toinen, eikä kukaan ota aivan ryppyotsaisesti touhua kuitenkaan.

Sanna laati meille kaksi "tutustumisharjoitusta" jotta hän näkee millaisia koiramme ovat, mitä ohjaajat tekevät ja miten eri asioita ollaan onnistuttu oppimaan.

Ekana oli niinkin "helppo" juttu, kuin 2 hyppyä ja mutkaputki ja sama takaisin. Mutta tarkemmin tarkasteltuna siinäkin oli omat onkelmansa kullakin. Meille takaaleikkaus on vielä epävarma, eikä siinä saa yhtään tömäyttää jalkaa tai hidastaa omaa vauhtia. Ihan jo käden ylä-ala asento vaikuttaa, puhumattakaan olkapään suunnasta.

Ihan näitä perusasioita, mutta aina uuden koiran kanssa ajateltava ja opeteltava uudelleen. Carusosta todettiin, että on hyvin nopea, kiihkeä, tekee todella mukavalla fiiliksellä töitä, mutta ei samoista syistä anna ohjausvirheitä anteeksi, eli lisää haastetta minulle. Minua kehoitettiin entisestään rauhoittamaan omaa liikehdintääni, samoin käskyistä aivan kaikki turhat sanat pois. Ei menemene, vaan pelkkä mene. Ajoitus oli meillä kaikilla enempi vähempi pielessä, mutta eiköhän sekin siitä. Aloittelevat koirat muutenkin ovat herkkiä kaikille liikkeille ja virheille.

Toisessa treenattiin valssia, ja ihme kyllä tämä "rata" sujui koko ryhmältä paremmin kuin ensimmäinen. Ekalla kerralla valssini pysyi jopa liikkeessä, mutta suuntautui väärään suuntaan. Mutta sen jälkeen, huis hais ja rata oli tehty. Ööh mitä tapahtui, jokos me tultiin "maaliin"? Ihan tuntui agilityltä! Jokos pitäis ne nappulakengät ostaa...

Aivan loistavaa opetusta, kiitos Sanna! Jatketaan sellaisella sabluunalla, että tapaamme aina pari kertaa opetellen tiettyjä tekniikoita, sitten treenaamme niitä itseksemme pari viikkoa. Sen jälkeen "läksyt" kuulustellaan ja otetaan uusi asia.  Näin ehdimme sisäistää opitun ennen kuin siirrytään seuraavaan.  Kyllä oli opettavaista ja nautinnollista. Kukin koira otettiin yksilönä huomioon ja kaikki saivat rutkasti onnistumisen iloa rakentavaa palautetta silti unohtamatta. Senkin voi sanoa niin monella tapaa. Jes!