Mätsäri

Käväistiin viime viikolla mätsärissä. Ihan häntä muistin ottaa näyttelyhihnan, rokotustodistukset, hakaneulat ja kakipusseja mukaan. Muistin ihme kyllä myös poistaa ponnarin ja punkkipannan. Ei hassummin, näin ainakin kolmen vuoden näyttelytauon jälkeen. Lahjattomat treenaa, eihän me mihinkään näyttelytreeneihin olla ehditty, suoraan vaan kehään, sano!

Porukkaa oli ihan älyttömästi. Pentuja - joihin Carusokin kuului - oli yli kolmekymmentä. Edu ilmoitettiin veteraaneihin. Jouduttiin jättämään auto hevonkukunkuuseen asti. Käytiin ilmoittautumassa ja lähdettiin hakemaan autolta kamoja. Hanna oli ekaa kertaa tällaisessa, ja minä sitten matkalla valistin miten kuuluu kisoissa ja näyttelyissä käyttäytyä, missä ja miten kulloinkin kannattaa toimia. Asiantuntemus karisi kummasti, kun kuulin jonkun huutavan "Edu kehään". Mitäääääh! Justiinsa oli kysynyt, että mikä on järjestys, eikä silloin veteraanien pitänyt aloittaa ollenkaan.

Paiskasin tuolin maahan ja juoksin autolle. Parkkisetä vähän katseli, kun ilmoitin, että meikä ajaa nyt lähemmäs, väistä! Saatiin Edu näyttelyhihnassa kehään, ja niin hienosti pappa osasi vieläkin esiintyä! Jostakin selkäytimestä se kaivoi niin kauniin näyttelyravin ettei toista tolkkua. Paikallaan seisominen ei ole koskaan ongelma ollutkaan. Tuomari päivitteli kuullessaan Edun olevan pian jo 13-vuotias. Ja toinen palkintohan sieltä kehä-Kettuselle tuli! Palkintona oli namusia, ruusuke ja avainmenperä emännälle.

Caruso sai odotella vuoroaan pitkään. Eipä ole piccuinen vähään aikaan aivan tuollaisessa tohinassa ollut, mutta suvereenisti siellä katseli ja teki tuttavuutta ihmisten kanssa. Ihmeen rauhallisesti malttoi olla. Seisomista harjoittelimme juuri ennen kehää ja pari pätkää raviakin kokeiltiin.

Caruson kehäkäytös yllätti minut täysin. Toivoin tietysti, että jos se vaikka joten kuten menisi, eihän enempää voi tällä treenillä edes vaatia. C meni kuin vanha tekijä: jopa silloinkin kun juostiin punaisten finaalissa kamalassa kaaoksessa. (Oli vähän pieni kehä.) Ehkä kaksi kertaa hieman loikki ravissa, ja piti sentään mennä ympyrää moneen kertaan, kolmio ja edestakaisin. Hampaitten katsomisessa vähän päätä väänsi, mutta seisoi vaikka miten pitkään ihan paikallaan!! Wau! Jalkojen asennosta en mene sanomaan mitään, ihan oli vaatimus vain pysyä paikallaan. Tuloksena "sileet ykköset". Pyh ja pöh, tuomari ei selvästi pitänyt "karvapörrökoirista" kun  sileäkarvaisia vain pääsi jatkoon. Ilmanko silkku-sulkku Edu pärjäsi Kuvia ei kaikesta sählingistä johtuen ehtinyt/muistanut/jaksanut kukaan enää ottaa.

Jälkitreeni

KPKY:n jälkitreenit alkoivat eilen. Osasin sentään sinne aariniometsän keskelle ongelmitta. Ihan tuli mejätouhut mieleen kun ajeli umpimähkään kohti umpimetsiä. Ja kun tien poskessa heti näkyi auton alle liiskaantunut kyynraato...

Jokainen teki koiralleen tason mukaisen jäljen joita sitten yhdessä mentiin läpi. Minä tein sellaisen vajaa 20m pitkän suoran jäljen Carusolle siten, että joka askeleen alla oli lihapullan pala. Askel oli hieman reilu kengän mitta. Siinä olikin aluksi tasapainoilemista, kun lihapulla piti sujauttaa juuri kengän alle. Rytmi löytyi, ja saavutin merkkikuusen.

Carssun vuoro tuli, ja menimme hyvässä järjestyksessä jäljen luo. Tuntui, että katsoivat hieman ihmetellen, kun joku ei vedä vaahto suusta roiskuen. Muutenkin tuntuivat kaikki koirat haukkuvan ja ulisevan ihan hysteerisinä autoissa. Tästä ollaan Marian kanssa paljon puhuttu, ja me olemme sitä mieltä, että kaikki energia mikä säästyy itse asiaan, on hyvä asia. Kaipa ne ajattelivat ensiksi, että onpas flegmaattinen otus tuolla ihmisellä.

Mahtoiko muutenkin olla hieman arveluttavia kokemuksia ryhmäläisillä perroista, kun siinä joku varmisti ensin rodun ja kysyi sitten että saako siihen koskea. Minä sanoin, että juu saa, ja voi silittääkin! Jopa hetkisen Caruso oli iisisti kaikki tassut maassa ryhmän keskellä, mutta ennen pitkää hän jo hyppeli vasten ja oli aivan riemuissaan saamastaan huomiosta. Taisi siinä muutama namunenkin hänen kitaansa tipahtaa. Kouluttajamme kysyi sitten, että mitä eroa on portugeesiin. Sanoin, että tuollahan niitä on mulla 2 kpl autossa, tervetuloa jäljen päätteeksi katsomaan ja tutustumaan. Huomasi kyllä, että sekä perro että portugeesi olivat kaikille melko vieraita rotuja.

Pyysin ettei koko ryhmä tulisi peräämme jäljelle. Epäilin hiukan, että se voisi häiritä Carusoa, kun hän joskus kuuntelee hyvinkin tarkasti kaikki äänet. Perääni tuli vain kouluttajamme Kielo. Tiia hääri videokameran kanssa sivummalla, eli kuvaa luvassa myöhemmin. Kannattaa katsoa koiraa eikä emännän isoa ahteria :)

Lähetin Caruson kuin mejä-jäljelle ikään. Ohjasin kädellä ja pidättelin hiukan aikaa hihnasta. Olin pässi aloittanut jäljen heti kannon takaa, mutta toiste en ihan näin tyhmää virhettä enää tee. Eipä se haitannut mitään. Aluksi oli hieman aaltoilua jäljen molemmin puolin ja pari kertaa pää nousi ylös, vähän että HÄ? Todella nopeasti pääsi C kupletin juonesta hajulle ja keskittyi täysin työhönsä. Ei edes töpsykkä heilunut kun oli niin tarkka paikka. Pääsin rytmiin mukaan, ja sitten alkoi kouluttajamme selittää. Olen tottunut mejässä siihen, että muut ovat hiljaa tai maksimissaan kuiskaavat. Nyt takana oleva ryhmä pölisi omiaan (häiritsi minua vaikka tielle jäivätkin) ja kouluttajan selitykset menivät minulta ihan ohi.

Päästyämme "kaadolle" piti kuulemma kehua aivan kamalasti. Jätin sinne kasan lihapullia ja kehui Caruson niitä syödessä ja silitin. C ei siitä siinä kohtaa pitänyt ja annoin syödä rauhassa loppuun. Otan ensi kerralla loppuun myös lelun mukaan.

Lopputulemana oli kamalasti kehuja koiralle. Hän ei kuulemma ole lainkaan häiriöherkkä ( ei puhuta ohjaajasta mitään), tekee näin ensikertalaiseksi  erinomaista työtä (siis oliks tää tosiaan teidän eka jälki?? kysyttiin) ja keskittyy todella hyvin. En ihan noin hyvin tajunnut jäljen menneen, onhan mulla jo ollut yksi hyvä jälkikoira, muttei se tietysti ikinä mikään itsestään selvyys ole, että koira osaa tai haluaa jäljestää. Tulipa hyvä mieli!

Agilityssä aina tekee itse kamalia mokia koko ajan, aina sanotaan, että nonnii, taas pilasit kaikki kun olit myöhässä/väärässä paikassa, liikaa koiran edellä/takana/sivulla/päällä/alla/ympärillä, sun pikkusormi osoitti tuonne, sun silmät katsoi eri suuntaan kuin sun kädet, sun perskarvat heilahti just tohon suuntaan kun koira hyppäs jne. jne. Nyt olit hyvä ohjaaja, kun olit hiljaa, pidit hihnan sopivan tiukalla ja annoit koiran tehdä sen minkä se osaa.

Jäljen päälle Caruso sai lisää silityksiä ja meinasi hän vallan solmuun mennä kun yksi mies niin kovasti rapsutteli,katsoi pyynnöstäni hampaatkin. Olin aika otettu, kun sanottiin että heti jo toisella jäljellä laitetaan vain joka 3. askelelle nami, tehdään pidempi ja hieman kaarteleva jälki. Kouluttaja sanoi myös leikillään toiselle, että nythän teille löytyi se rotu. Liekö tämä sitten olisi pohtinut rodun vaihtoa, en edes tiedä millä koiralla nyt treenaa. Vaikutuksen teki picCaruso, eikä vähiten niihin muihin

Jälkivideo