Vaikkei Caruso onnistukaan ohittamaan TÄYSIN hiljaa ketään muuta koiraa, on se onneksi oikein mukava ja leppoisa kavereilleen. Olen jo luovuttamassa täydellisen hiljaisuuden vaatimuksista, kun siinä tahtoo vain oma sappi kiehahtaa. Murratkoon sitten, kunhan hihna pysyy löysällä eikä hauku. Riippuu tosin sen toisen koiran asenteesta miten hyvin tuo onnistuu, mutta selkeä enemmistö menee nyt tuon ohitusmallin mukaan.

Olemme lenkkeilleet kovasti kimpassa Marian ja Suvin koirien kanssa. Bulli-Pirkosta saamme vielä oivan lauman varajohtajan, kaikki elkeet ovat siihen jo viiden kuukauden iässä olemassa. Caruso se ei bulleja(kaan) silti kumartele, vaan aikoo myös olla se kaunein ja kaikkein paras! (Katso kuva alla :D)

Marialla oli kamera mukana dokumentoimassa lauman välistä viestintää. Osa kuvista siis  Maria Seppänen, osa Anu Ojala.

Kuka ei kuulu joukkoon? Puli on aina vähän ulkona....

Maria mulkkasi ojaan kameroineen päivineen. Pelastupartio apuna vaiko ilkkumassa?

Caruso kuuraparta niin ikään ihmettelee "Kuivasten hää sillai tekkee??"

"Missähän se yksi taas huitelee..." Tukkajumalat kilitsti jalkojen juuressa ja yksi hieman kauempana.....

"Tuletko vai etkö?" kyselee Gösta.

Suvi, Torsti ja Kaapo tulivat kotimatkalla vastaaan.

Käytiin myös kahdeksan koiran laumalenkillä, ja olin Carusosta taas niin kovin ylpeä. Ikää ei ole kuin 1,5v eikä mitään ongelmia kunnioittaa toisten tilaa, ymmärtää lauman sääntöjä ja hierarkiaa ja antaa toisten vain olla. Yksi koira otti ritolat (löytyi kyllä kolmen tunnin päästä) ja toinen päätyi eläilääkärin vastaanotolle venähtäneiden varpaidensa kanssa.. :(

Hiihtäjillä riitti ladulla ihmeteltävää, kun meillä oli tuo jumalaton koiralauma, ja olimme kahta puolta latua koirat irit. Kaipa ne odottivat kauhulla, että kohta joku - tai kaikki - takuulla ryntää kimppuun!!

Käytiin verikokeessa viikko sitten. Ensin Gösta sai akupunktiota (viimeistä kertaa, sillä tammikuussa tehdään kestoakupunktio-operaatio!!), ja suuremmasta neulamäärästä vaihdoimme Caruson yhteen. Paiskasin perron pöydälle ja pitelin löyhästi vartalon ympäriltä odottaen rimpuilua tai äänimerkkiä neulan osuessa. Pian kysyin, että joko kohta pistät, ja eläinlääkäri vastasi, että verta tulee jo! Että sellanen poika...

Epäperromaista käytöstä ilmeni myös eilen Ellun, Riskin, Danin ja Neelin kanssa lenkkeillessämme. Katsoin jo kaukaa, että vastaan tulee ns. hiukan enemmän munatotia joulun kunniaksi nauttinut, kiemurrellen kävelevä karvareuhkainen mies. Meidän kohdalla mies kumartui yllättäen Caruson päälle ja mörisi, että onkos koira lähtenyt lenkille... kukas koira se siinä. Meidän epäperromme painautuu miestä vasten, heiluttaa häntää. Mies heilauttaa kätensä ylös kohti lerppuvaa karvahattuaan ja kertoo sen olevan suden karvaa. Carusohan tästä innostuneena meinaa napata koko hatun itselleen... Ja Gösta kun pelkäsi hysteerisesti näädän pikkiriikkisiä valjaitakin... Mies totesi, että opa rohkea koira! Olihan se! Hetken pohdin ensin, että vedänkö Caruson pois ukkelin ulottuvilta, mutta sitten teki mieli testata, että meneekö se TODELLLA miehen luo. Kaikki ketä tahansa koiraa epäilyttävät ainekset olivat kasassa: liikku epävarmasti, haisee kummalliselta, käy "päälle" kyselemättä, silittää dominoivasti, puhuu kummallisella äänellä ja haisee myös suurpedolta.

Olen kovastipaljon iloinen, että perroni ei ole pidättyväinen tahi muutenkaan kovasti  "perrokotkotuksia" harrastava. Ensisijaisesti kun se kuitenkin on koira, sitten se on rotu ja sitten sen on tämä kyseinen yksilö.

____________________________________________________________

Mi ha grande sorpreso con Caruso! Caruso si comportava bene dal veterinario, e un ubriaco uomo  volevo pat Caruso e Caruso non ha paura di un uomo. Un uomo indossava un cappello, che è stato un capello lupo.... Il mio cane coraggioso <3 !!!

Kaipasin hetki sitten lunta. Nyt sitä satoi reilusti, yli 10 cm kerralla. Pakkanen tuli samalla kertaa jäädäkseen. Ihanaa kun on valoisaa eivätkä koirat likaannu. Uusi lumi tarttui karvoihin todella tiukasti.

Hetkessä piha näyttä tältä....

... ja lisää satoi aina vain.

Carusolla on aina valkoiset tassut, mutta nyt hän halusi lisätä nilkkapainot.

Aglitykuva, kun ei niitä ole vähään aikaan tänne laitettu.

Caruso poseeraa. Komeaksikin häntä on kehuttu, ja tässä hieno seisomiskuva.

____________________________

Neve in Kouvola! Inverno é arrivato. È piú fredo, -5 gradi fore. Caruso gode giocare con le neve, ma non é bueno perche neve pastone per le zempe.

Kävipä hauskasti niin, että kahtena peräkkäisenä päivänä lenkkeilimme kahden melko saman ikäisen, valkoisen tyttöystäväkandidaatin kanssa yhdessä ensimmäistä kertaa.

Ensiksi seuraamme liittyi vallan erikoinen tapaus, rotunaan kishu (kai se noin kirjoitetaan...). Kishuja on nyt Suomessa kokonaista 2 kappaletta. Kyseessä on japanilainen metsästyskoirarotu, säkäkorkeus noin 45 cm, pystykorvainen 2/3-häntäinen ja väritykseltään valkoinen (kaiketi) koira. Tämä Kaiku oli hiukan ujomman sorttinen, en siis tiedä rodusta noin ylipäätään, mutta hiukan Caruson touhua ja minuun tutustumista aluksi arasteli. Lähdettiin kentälle ja metsään, jotta saisivat koirat olla irti.

Kentällä Caruso kohteli tyttistään aika törkeästi, kun ajoi takaa ja haukkui. Komensi myös aivan selvästi Kaikun emäntää Anniinaa päästämään Kaiku irti, kun Anniina ei heti saman tien laskenut. Kielsin Carusoa jahtaamisesta, mutta eipä poitsu kunnolla talttunut kunnes  Anniina puuttui pyynnöstäni asiaan. Jos Kaiku hakeutuu hänen jalkoihinsa turvaan, on hänen tehtävänsä häätää kiusanhenki pois.

Metsässä Carusolla oli muutakin puuhaa kuin tyttiksen kiusaaminen, ja Kaiku rohkaistui juoksemaan Caruson kanssa. On se vaan ihme, että aina täytyy koirien punnita kumpi tässä oikein määrää, kumpi on se vahvempi. Kaiku mukamas hampaitaan näytteli uhkaavana, mutta ei se Carusoa hämännyt hetkeäkään. Tiesi toisen olevan ennemminkin arka, ja halusi heti omaa asemaansa vahvistaa ja korostaa toisen kustannuksella. Ei sinänsä parasta mahdollista seuraa yli-egoiselle, ettei nouse luulot liikaa hattuun. Onneksi on noita "palauttavia" tekijöitä kuten Gösta ja staffit Kaapo ja Torsti :D

Tänään tapasimme bullterrieri-Pirkon, ikää 3,5 kk. Pirkko tuli ystävälleni suomalaiselta trokarilta, joka oli kerännyt kamalan lauman koiria (bulli, sutikoiria, kiinanharjakoiria jne.) tiedätte-kyllä-mistä-suunnalta, ajatteli kai rikastuvansa myymällä koirat eteenpäin. Nythän kävikin niin, että jatkuvasti kiihtyneessä laumassa puhkesi tappeluita tämän tästä, ja ensimmäisenä mies halusi luopua (sakin nuorimmaisesta) bullterrieristä. Ihan hyvä päätös, ettei bulli mene enempää pilalle.

Aivan mainio tapaus tuo Pirkko! On selvästi saanut opetusta koiraksi kasvamisesta kasvattajansa luona; asui tietääksemme äitinsä, mummonsa ja aikuisen rotikan kanssa. Pirkolla oli arpia todisteena ottamastaan opista, mutta hyvin on mennyt perille. Osaa olla aivan rauhallisena häkissä ja autossa, ei höntyile hihnassa mihinkään, ja nyt jo osasi olla lemmikkinäädän kanssa samassa tilassa hyökkimättä sen kimppuun! Ja mitäs siitä jos iso kirja sattuu putoamaan päähän, siitähän selviää liikahtamalla 15 senttiä vasemmalle siltä varalta että kohta tippuu jotakin uudestaan.

Kuljimme ensin peräkanaa jotta Pirkko, Caruso ja Gösta pääsevät toisistaan hajulle. Carusokin on viimein talttunut uskomaan, että EI pääse hihnassa toisten luo. Ihanaa kävellä sen kanssa, kun ei se reutua ja kisko ja vedä! Pientä marinaa kuuluu, mutta se on pientä kaikkeen muuhun mahdolliseen verrattuna. Metsässä Gösta pääsi ensiksi irti, eikä Gösta selvästikään päässyt bullin kanssa samalle aaltopituudelle. Gösta oli hiukan hämmentynyt, että mitäs mun tälle herhiläiselle oikein pitäis, ja luttasi Pirkkoa hiukan ihan noin periaatteesta matalaksi. Göstan viesti oli enemmänkin, että nyt lähdet siitä, mua ei kiinnosta! Pirkkohan vain tuumasi moisesta, että onpas hyvä meininki kun saa fyysistä kontaktia!

Carssu pääsi irti, ja tämä pari on selvästi match in heaven! Saman tien oli juttu selvä: Mää tykkään susta ja sää tykkäät musta, jes! Hillittyä ja hallittua oli meininki, kylki kyljessä kulkivat ja kirmailivat. Caruson piti hiukan olkapäällään lutistamalla ynnä muilla eleillä alistaa, mutta Pirkko uskoi heti, että noin vahvan kanssa olen mielelläni alamainen, kiva kun kerrot sen näin selvästi minulle. 

Eikä Carusolla ollut tippaakaan niitä turhia pörinöitä tai jahtaamisia mitä se harrasti "heikommaksi toteamansa" Kaikun kanssa. Ekaa kertaa ikinä Caruso "astui" tätä Pirkkoa. En usko sitä seksuaaliseksi toiminnaksi, onhan toinen vasta 3,5 kk. Toppuuttelin sitten jossakin kohtaa, että mahtoi tulla jo selväksi... murrr! Minä päätän paljonko täällä hypitään jonkun selässä ja milloin se riittää!

Pirkko vaikuttaa siis erinomaisen itsevarmalta ja vahvahermoiselta koiralta. Ei varmastikaan ole sosiaalistettu hiki päässä, on joutunut elämään sellaisessa laumassa jossa se olisi oikeasti voitu tappaa ellei opi tavoille, on vaihtanut kotia jo kaksi kertaa eikä silti pelkää mitään  tai hötkyile turhia tai oikeastaan ollenkaan mistään!

Helpoimmasta päästä silti tuskin on, sillä eipä tätä koiraa ainakaan fyysisellä pakottamisella saa tekemään mitään/talttumaan omistajan tahtoon. Minunkin jalkoihini tuli lenkillä heti testaamaan, että saako kävellä tässä tiellä. Tuntui vähän ikävältä potkia pientä bullia pois edestä, mutta pakkohan se oli näyttää saman tien, että ei käy tällainen. Pirkko vaikutti lähinnä tyytyväiseltä, että okei, tämän kielen minä ymmärrän, minä siis joudun väistämään, asia selvä!

Rupesinhäntä oikein miettimään miten paljon pitää ihmisen muistaa tunnuslukuja, pin-koodeja, sähköpostiosoitteita ynnä muita nykyään, millainenhan lista tästä tulee:

• pankkikortin tunnusluku
• nettipankin tunnukset
• kirjastokortin numero ja tunnusluku (jos meinaa uusia netissä kirjansa)
• puhelimen pin + turvaluvut (jos haluaa poistaa viestejä ym.)
• Gmailin salasanat
• Luukun salasanat
• Yahoon salasanat
• Blogin salasanat
• facebookin salasanat
• Skyben tunnukset
• Messengerin tunnukset
• Yahoo-messengerin tunnukset
• töissä koneen salasana, media flown salasana, Doriksen salasana, sivunsiirron salasana, työtuntijärjestelmän kirjauksen salasanat
• kuvapankin tunnukset
• liiton tunnukset omille sivuille
• seurakoirakerhon sivujen tunnukset
• Marian keskustelupalstan tunnukset
• Vesikoirafoorumin salasanat
• Älypään tunnukset

Ja sitten vielä sanotaan, että älkää hyvät ihmiset käyttäkö samoja tunnuksia useissa kohteissa.... Vieläköhän muistuu lisää mieleen kun hetken miettii?

Tokon koulutusohjaajakurssilaiset kaipasivat harjoituskoiria. Mehän mentiin paikalle koko orkesterin kanssa, kun kerran sai treenausta ihan ilmatteeksi. Alusta jäätiin rannalle ruikuttamaan, kun ei ollut sen selvempää infoa jaettu, kuin että klo 12-14 mielellään ainakin 20 koiraa paikalle. Ensiksi olisivat olleet pennut + aloittelijat. Nooh, Caruso voi huoletta pyyhkästä "kisaajien" sarjaan...

Göstan vuoro oli ensin suorittaa kolmella rastilla tehtäviä uusien koutsien hellässä huomassa. Paikallamakuu varmaa vaikka 2 muuta koirakkoa olivatkin sillä astella, että koirat pomppivat vähän väliä ylös. Seuraamista ei päästy juuri tekemään, kun koutsi puuttui Pisan vinon Göstan asentoon.... se olikin ihan huipussaan kun ei olla aikoihin ryhmässä treenattu. Sain hyviä vinkkejä seuraamisen opetteluun Carusoa ajatellen. Tulee aina ahnehdittua tuonkin liikkeen kanssa! Liikeestä maahan meno onnistui vasta kolmannella kerralla.... jotenkin se menee herkästi välillä sekaisin, eli kun nyt oltiin jauhettu liikkeestä istumista, niin..

Carusolle sattui mukavia liikkeitä: luoksetulo, hyppy ja liikkeestä seisominen. Hyppyä tehtiin laittamalla targetti, ja luvan saatuaan ampui targetille. Tehtiin seisomista esteen takana ihan erikseen. Hieman jalat teputtavat palkkaa odotellessa, mutta näin muuten seisoi oikein mallikkaasti, ja ennen kaikkea välittämättä muista koirista. Luoksetulossa jäi ongelmitta "normaalia" pidemmän matkan päähän, kun tätä on tehty lähinnä agissa "kahden esteen matkan päähän". Tuli luokse kuin tykin suusta, hieman kouluttajaa näytti naurattavan kuinka tosissan Carssu tekee kun kerran tehdään! Liikkeestä seisominen oli odotetusti vaikein, mutta siinäkin malttoi. Kuinkas se nyt näin hienosti, joutuu pian tokotreeneihin, mokoma!

Jossain kohtaa vuoroa odotellessani kurssin pääylituomari rupesi kyselemään minulta minkä ikäinen koirani on, ja että onkos se espanjanvesikoira. Hän oli katsellut halliin tuloamme (Caruso kierrokset täysillä, riehuu ja räyhäisikin mielellään) ja kysyi, mitä olen ajatellut tehdä kuumenemisen kanssa. Totesin, että noooh sitä on tässä vuoden verran opeteltu hillitsemään ja hallitsemaan, että nythän tällä kertaa meni jo ihan hyvin.

Alkukähinän jälkeen Caruso keskittyi ihan täysin tekemiseen ja minuun. Hiukan jännitin, ottaako viime talven malliin jossakin kohtaa kunniakierrokset, mutta ei! Tuomarituttavani totesi sitten, että ei tuo kyllä ole mikään espanjanvesikoira, johon minä, että eihän se oikein tyypillinen tapaus ole. Uusi tuttavani kehotti palkkaamaan lelulla ja välttämään liiallisia kehuja = innostuu vain liikaa. Hän myös ehdotti, että tämän tyyppiselle koiralle (työhullulle!!) paras palkka voisi olla työ, esimerkiksi noutaminen. Tiedusteltuaan että mitä Caruso lelulle sen saatuaan tekee (juoksee, kantaa, tappaa, ravistelee) hän sanoi hyvä että ei revi, siinä tapauksessa suosittelen vielä vahvemmin noutoa. Siksi toisekseen ylempien luokkien kohdalla noudot ovat todella tärkeitä liikkeitä. Ok, laitetaan mietintämyssyyn muhimaan. Muuten oli oikein mukavan tuntuinen koira hänen mielestään, ja totesi "Ai agilityä harrastatte, no tuolla vauhdilla se pärjää ihan täysillä bortsuillekin!" Aha, no kiva sit :D

Loppuhuipennukseksi Caruso pääsi juoksentelemaan ihanan porokoira-Sylvin kanssa. Sylvi on pari kuukautta nuorempi, joten yhteinen sävel löytyikin heti. Sylvi oli menossa johonkin Kouvolan pelastuskoirien harjoituksiin.... kuullosti kiinnostavalta lukuun ottamatta sitä, että koiran täytyy ihmisen löytäessään haukkua käskystä. Tähän asti kun on keskitytty vaikenemiseen ja on tuota haukkumisherkkyyttä ilmassa... Miten siis opetan koiran haukkumaan käskystä ILMAN että se kiihtyy, ja mitenhän se haukkuu joskus olematta kiihtynyt jotta sitä voisi siitä haukkumisesta palkita opetusmielessä????!

Kun ei tämä bloggailu ota käynnistyäkseen....

Vesille vesikoiran mieli.

Pojat mökillä. Edukin pääsi lempipaikkaansa vielä kertaalleen. Oli meinaan papassa virtaa: tippui mm. laiturilta kun hössötti niin innoissaan vadissa olevien kalojan kanssa :D

En voi edelleenkään olla ihmettelemättä näitä meidän huushollin nykyisiä ripuleita. Taas kävi niin, että G aloitti, paastosi päivän ja vaikutti olevan kunnossa. Paastoon liittyy tietenkin Inupekt Forte ja heti kun kana-riisivelliä, -lientä tai piimää aletaan varovaisesti antaa, lisään satsiin Tehobaktia ja nyt kävin sitten ostamassa Nutrisaliakin.

Aloin antaa ruokaa hyvin pieninä satseina tarkkaillen aina että kaikki ok ennen kuin annoin seuraavaa nököä, ja kaikki oli hyvin reilun vuorokauden kunnes tilanne yks kaks pahenee radikaalisti. Saan laukata kaiken yötä (yhteensä kaksi) ulkona Gn kanssa, sillä hän ei tee takapihalle asioitaan, ja jos päästän, hyppää aidan yli ja häipyy ties minne asti. No, tällä aikaa Edu on päässyt mukaan geimeihin ja on myös kuralla. Edu näyttää toipuvan myös noin vrk:ssa ja sillä aikaa Gn ripuli no kaksi (jonka takia on paastottu lähes 2 vrk) on veriripulin jälkeen saatu hieman hallintaan. Sitten G yllättäen oksentaa yöllä sille ainoalle puhtaalle matolle, kun olkkarin ovi jäi auki. Taas palataan lievempään ruokaan varmuuden vuoksi.

Tässä kohtaa jo muka toipunut Edu pissaa yöllä mun sänkyyn ja seuraavana yönä onkin taas kaksi kakkaa lattialla. Mie en vain tajua, miten tää on nykyään tällaista. Ennen olen osannut ripulit hoitaa, mutta tuo, että ensialun "pienempi" ripuli kaikista paastoista ja varotoimenpiteistä huolimatta aina palaa kaksin verroin kamalampana on täysin uusi ilmiö, tai siis nyt toistunut kolmisen kertaa, samoin kuin se, että yksi aloittaa ja tauti tarttuu toiseen. Merkille pantavaa myös se ONNI, että Caruso on säästynyt näiltä kauheuksilta.

Nyt on kämppä kuin hävityksen kauhistus, lattiaa on luututtu sen kymmenen kertaa, matot makaa rullalla eteisessä, päiväpeitto, lakanat pesty, petari on kusineen päivineen vielä sängyssä + kerniliina päiväpeiton alla suojana (pesetys pesulassa 25e, no thaks), samoin on oksennettu matto olkkarissa.... Ehkä viikonlopun aikana jaksan kiillottaa paikkoja.

Tuttu fyssari käyvi kylässä kauhujen talossa, ja sain ystävällisesti samalla pientä konsultaatiota Carusosta. Gösta oli hänen asiakkaansa pitkään, mutta sittenhän fysio ei auttanut ja vaihdoimme akuun... Fyssari oli iloinen siitä, että G on nyt noin(kin) hyvässä kunnossa. Tilanne oli aikanaan sentään todella vakava... Samalla keskustelimme tästä paljon kohua herättäneestä töpöhännästä. Aikanaan pentua ottaessani henkinen painostus oli kova, että ei sillä töpöllä voi mitenkään agissa pärjätä, kun häntä ratkaisee mm. miten pieniä käännöksiä koira tekee. Tämän olen voinut kukkupuheena kumota jo aikoja sitten, mutta nyt oli tilaisuus saada faktatietoa alan kiistattomalta "kuningattarelta".

Töpöllä ei ole yksinään vaikutusta koiran kehontuntemukseen tai -hallintaan. Sitä joko on tai ei. Ainoa asia mihin töpöhöntä varmasti vaikuttaa on se, että kaarteissa hännän antamaa tukea ei ole, jolloin hännän tekemä "työ" jää lanneselän tehtäväksi. Ja samasta syystä hyvin kehonsa hallitseva koira (kuten Caruso) pystyy tekemään aivan ilmiömäisen pienet kaarteet. Lanneselkä on kylkiluiden takaa alkava alue joka ulottuu reisien etuosaan. Tämän alueen hoitoon ja hyvinvointiin tulee minun siis kiinnittää huomiota. Nyt lanneselkä oli täysin kunnossa. Sain myös ohjeeksi tehdä ristikkäisten jalkojen (vas etu + oik taka ja päinvastoin) nostelua, sillä Carusolla kuten muillakin lähes aina oli havaittavissa pientä puolieroa. Samoin selkää hoitaa namitaivutukset selkäranka vaakatasossa vieden kuonoa kohti hännäntyveä sekä kuonoa takajalan nilkkaan taivuttaen.

Tänään järjestettiin Edun jäljellä olevan sisarusparven tapaaminen. 18.9. nämä nestorit juhlistavat 13:tta syntymäpäiväänsä, ja halusimme ikuistaa vireät seniorikoiramme samaa kuvaan.

Sniffff snifff, sinäkö se oot, vieläkö muistat mun????

Saimme kasvattajankin mukaan. Kuvassa Priki (vas.), Fanny, Elsa, Edu ja Evi. Onnevaan niin suloisia!!

Kuvat Jaana Siltanen, hovikuvaajamme :D Kiito taas!