Vaikkei Caruso onnistukaan ohittamaan TÄYSIN hiljaa ketään muuta koiraa, on se onneksi oikein mukava ja leppoisa kavereilleen. Olen jo luovuttamassa täydellisen hiljaisuuden vaatimuksista, kun siinä tahtoo vain oma sappi kiehahtaa. Murratkoon sitten, kunhan hihna pysyy löysällä eikä hauku. Riippuu tosin sen toisen koiran asenteesta miten hyvin tuo onnistuu, mutta selkeä enemmistö menee nyt tuon ohitusmallin mukaan.

Olemme lenkkeilleet kovasti kimpassa Marian ja Suvin koirien kanssa. Bulli-Pirkosta saamme vielä oivan lauman varajohtajan, kaikki elkeet ovat siihen jo viiden kuukauden iässä olemassa. Caruso se ei bulleja(kaan) silti kumartele, vaan aikoo myös olla se kaunein ja kaikkein paras! (Katso kuva alla :D)

 

Marialla oli kamera mukana dokumentoimassa lauman välistä viestintää. Osa kuvista siis  Maria Seppänen, osa Anu Ojala.

Kuka ei kuulu joukkoon? Puli on aina vähän ulkona....

Maria mulkkasi ojaan kameroineen päivineen. Pelastupartio apuna vaiko ilkkumassa?

Caruso kuuraparta niin ikään ihmettelee "Kuivasten hää sillai tekkee??"

"Missähän se yksi taas huitelee..." Tukkajumalat kilitsti jalkojen juuressa ja yksi hieman kauempana.....

"Tuletko vai etkö?" kyselee Gösta.

Suvi, Torsti ja Kaapo tulivat kotimatkalla vastaaan.

Käytiin myös kahdeksan koiran laumalenkillä, ja olin Carusosta taas niin kovin ylpeä. Ikää ei ole kuin 1,5v eikä mitään ongelmia kunnioittaa toisten tilaa, ymmärtää lauman sääntöjä ja hierarkiaa ja antaa toisten vain olla. Yksi koira otti ritolat (löytyi kyllä kolmen tunnin päästä) ja toinen päätyi eläilääkärin vastaanotolle venähtäneiden varpaidensa kanssa.. :(

Hiihtäjillä riitti ladulla ihmeteltävää, kun meillä oli tuo jumalaton koiralauma, ja olimme kahta puolta latua koirat irit. Kaipa ne odottivat kauhulla, että kohta joku - tai kaikki - takuulla ryntää kimppuun!!

Käytiin verikokeessa viikko sitten. Ensin Gösta sai akupunktiota (viimeistä kertaa, sillä tammikuussa tehdään kestoakupunktio-operaatio!!), ja suuremmasta neulamäärästä vaihdoimme Caruson yhteen. Paiskasin perron pöydälle ja pitelin löyhästi vartalon ympäriltä odottaen rimpuilua tai äänimerkkiä neulan osuessa. Pian kysyin, että joko kohta pistät, ja eläinlääkäri vastasi, että verta tulee jo! Että sellanen poika...

Epäperromaista käytöstä ilmeni myös eilen Ellun, Riskin, Danin ja Neelin kanssa lenkkeillessämme. Katsoin jo kaukaa, että vastaan tulee ns. hiukan enemmän munatotia joulun kunniaksi nauttinut, kiemurrellen kävelevä karvareuhkainen mies. Meidän kohdalla mies kumartui yllättäen Caruson päälle ja mörisi, että onkos koira lähtenyt lenkille... kukas koira se siinä. Meidän epäperromme painautuu miestä vasten, heiluttaa häntää. Mies heilauttaa kätensä ylös kohti lerppuvaa karvahattuaan ja kertoo sen olevan suden karvaa. Carusohan tästä innostuneena meinaa napata koko hatun itselleen... Ja Gösta kun pelkäsi hysteerisesti näädän pikkiriikkisiä valjaitakin... Mies totesi, että opa rohkea koira! Olihan se! Hetken pohdin ensin, että vedänkö Caruson pois ukkelin ulottuvilta, mutta sitten teki mieli testata, että meneekö se TODELLLA miehen luo. Kaikki ketä tahansa koiraa epäilyttävät ainekset olivat kasassa: liikku epävarmasti, haisee kummalliselta, käy "päälle" kyselemättä, silittää dominoivasti, puhuu kummallisella äänellä ja haisee myös suurpedolta.

Olen kovastipaljon iloinen, että perroni ei ole pidättyväinen tahi muutenkaan kovasti  "perrokotkotuksia" harrastava. Ensisijaisesti kun se kuitenkin on koira, sitten se on rotu ja sitten sen on tämä kyseinen yksilö.

____________________________________________________________

Mi ha grande sorpreso con Caruso! Caruso si comportava bene dal veterinario, e un ubriaco uomo  volevo pat Caruso e Caruso non ha paura di un uomo. Un uomo indossava un cappello, che è stato un capello lupo.... Il mio cane coraggioso <3 !!!

Kaipasin hetki sitten lunta. Nyt sitä satoi reilusti, yli 10 cm kerralla. Pakkanen tuli samalla kertaa jäädäkseen. Ihanaa kun on valoisaa eivätkä koirat likaannu. Uusi lumi tarttui karvoihin todella tiukasti.

Hetkessä piha näyttä tältä....

... ja lisää satoi aina vain.

Carusolla on aina valkoiset tassut, mutta nyt hän halusi lisätä nilkkapainot.

Aglitykuva, kun ei niitä ole vähään aikaan tänne laitettu.

Caruso poseeraa. Komeaksikin häntä on kehuttu, ja tässä hieno seisomiskuva.

____________________________

Neve in Kouvola! Inverno é arrivato. È piú fredo, -5 gradi fore. Caruso gode giocare con le neve, ma non é bueno perche neve pastone per le zempe.

Kävipä hauskasti niin, että kahtena peräkkäisenä päivänä lenkkeilimme kahden melko saman ikäisen, valkoisen tyttöystäväkandidaatin kanssa yhdessä ensimmäistä kertaa.

Ensiksi seuraamme liittyi vallan erikoinen tapaus, rotunaan kishu (kai se noin kirjoitetaan...). Kishuja on nyt Suomessa kokonaista 2 kappaletta. Kyseessä on japanilainen metsästyskoirarotu, säkäkorkeus noin 45 cm, pystykorvainen 2/3-häntäinen ja väritykseltään valkoinen (kaiketi) koira. Tämä Kaiku oli hiukan ujomman sorttinen, en siis tiedä rodusta noin ylipäätään, mutta hiukan Caruson touhua ja minuun tutustumista aluksi arasteli. Lähdettiin kentälle ja metsään, jotta saisivat koirat olla irti.

Kentällä Caruso kohteli tyttistään aika törkeästi, kun ajoi takaa ja haukkui. Komensi myös aivan selvästi Kaikun emäntää Anniinaa päästämään Kaiku irti, kun Anniina ei heti saman tien laskenut. Kielsin Carusoa jahtaamisesta, mutta eipä poitsu kunnolla talttunut kunnes  Anniina puuttui pyynnöstäni asiaan. Jos Kaiku hakeutuu hänen jalkoihinsa turvaan, on hänen tehtävänsä häätää kiusanhenki pois.

Metsässä Carusolla oli muutakin puuhaa kuin tyttiksen kiusaaminen, ja Kaiku rohkaistui juoksemaan Caruson kanssa. On se vaan ihme, että aina täytyy koirien punnita kumpi tässä oikein määrää, kumpi on se vahvempi. Kaiku mukamas hampaitaan näytteli uhkaavana, mutta ei se Carusoa hämännyt hetkeäkään. Tiesi toisen olevan ennemminkin arka, ja halusi heti omaa asemaansa vahvistaa ja korostaa toisen kustannuksella. Ei sinänsä parasta mahdollista seuraa yli-egoiselle, ettei nouse luulot liikaa hattuun. Onneksi on noita "palauttavia" tekijöitä kuten Gösta ja staffit Kaapo ja Torsti :D

Tänään tapasimme bullterrieri-Pirkon, ikää 3,5 kk. Pirkko tuli ystävälleni suomalaiselta trokarilta, joka oli kerännyt kamalan lauman koiria (bulli, sutikoiria, kiinanharjakoiria jne.) tiedätte-kyllä-mistä-suunnalta, ajatteli kai rikastuvansa myymällä koirat eteenpäin. Nythän kävikin niin, että jatkuvasti kiihtyneessä laumassa puhkesi tappeluita tämän tästä, ja ensimmäisenä mies halusi luopua (sakin nuorimmaisesta) bullterrieristä. Ihan hyvä päätös, ettei bulli mene enempää pilalle.

Aivan mainio tapaus tuo Pirkko! On selvästi saanut opetusta koiraksi kasvamisesta kasvattajansa luona; asui tietääksemme äitinsä, mummonsa ja aikuisen rotikan kanssa. Pirkolla oli arpia todisteena ottamastaan opista, mutta hyvin on mennyt perille. Osaa olla aivan rauhallisena häkissä ja autossa, ei höntyile hihnassa mihinkään, ja nyt jo osasi olla lemmikkinäädän kanssa samassa tilassa hyökkimättä sen kimppuun! Ja mitäs siitä jos iso kirja sattuu putoamaan päähän, siitähän selviää liikahtamalla 15 senttiä vasemmalle siltä varalta että kohta tippuu jotakin uudestaan.

Kuljimme ensin peräkanaa jotta Pirkko, Caruso ja Gösta pääsevät toisistaan hajulle. Carusokin on viimein talttunut uskomaan, että EI pääse hihnassa toisten luo. Ihanaa kävellä sen kanssa, kun ei se reutua ja kisko ja vedä! Pientä marinaa kuuluu, mutta se on pientä kaikkeen muuhun mahdolliseen verrattuna. Metsässä Gösta pääsi ensiksi irti, eikä Gösta selvästikään päässyt bullin kanssa samalle aaltopituudelle. Gösta oli hiukan hämmentynyt, että mitäs mun tälle herhiläiselle oikein pitäis, ja luttasi Pirkkoa hiukan ihan noin periaatteesta matalaksi. Göstan viesti oli enemmänkin, että nyt lähdet siitä, mua ei kiinnosta! Pirkkohan vain tuumasi moisesta, että onpas hyvä meininki kun saa fyysistä kontaktia!

Carssu pääsi irti, ja tämä pari on selvästi match in heaven! Saman tien oli juttu selvä: Mää tykkään susta ja sää tykkäät musta, jes! Hillittyä ja hallittua oli meininki, kylki kyljessä kulkivat ja kirmailivat. Caruson piti hiukan olkapäällään lutistamalla ynnä muilla eleillä alistaa, mutta Pirkko uskoi heti, että noin vahvan kanssa olen mielelläni alamainen, kiva kun kerrot sen näin selvästi minulle. 

Eikä Carusolla ollut tippaakaan niitä turhia pörinöitä tai jahtaamisia mitä se harrasti "heikommaksi toteamansa" Kaikun kanssa. Ekaa kertaa ikinä Caruso "astui" tätä Pirkkoa. En usko sitä seksuaaliseksi toiminnaksi, onhan toinen vasta 3,5 kk. Toppuuttelin sitten jossakin kohtaa, että mahtoi tulla jo selväksi... murrr! Minä päätän paljonko täällä hypitään jonkun selässä ja milloin se riittää!

Pirkko vaikuttaa siis erinomaisen itsevarmalta ja vahvahermoiselta koiralta. Ei varmastikaan ole sosiaalistettu hiki päässä, on joutunut elämään sellaisessa laumassa jossa se olisi oikeasti voitu tappaa ellei opi tavoille, on vaihtanut kotia jo kaksi kertaa eikä silti pelkää mitään  tai hötkyile turhia tai oikeastaan ollenkaan mistään!

Helpoimmasta päästä silti tuskin on, sillä eipä tätä koiraa ainakaan fyysisellä pakottamisella saa tekemään mitään/talttumaan omistajan tahtoon. Minunkin jalkoihini tuli lenkillä heti testaamaan, että saako kävellä tässä tiellä. Tuntui vähän ikävältä potkia pientä bullia pois edestä, mutta pakkohan se oli näyttää saman tien, että ei käy tällainen. Pirkko vaikutti lähinnä tyytyväiseltä, että okei, tämän kielen minä ymmärrän, minä siis joudun väistämään, asia selvä!